United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Cethegus nauroi vielä julmemmin ja pilkallisemmin kuin äsken. "Haa, missä hän sitten on tuo elävä Jumala? "Olen tutkinut taivasta, olen tutkinut tähtien kulkua, julmaa luontoa, ihmisten vielä julmempaa kohtaloa enkä ole löytänyt muuta jumalaa kuin väkevämmän oikeuden, välttämättömyyden, tuon peloittavan, ankaran jumalattaren, jonka näkeminen muuttaa kiveksi samoin kuin Gorgopään näkeminen.
Hän eli vielä ja hänen kärsivät kasvonsa olivat alas painetut, ikäänkuin hän vielä kerran olisi tahtonut katsella murhaajaansa, joka oli hänet pettänyt, ryöstänyt häneltä vaimon ja lapset ja yrittänyt tappaa hänet. Kaiken tämän hän Kristuksen nimessä oli saanut anteeksi ja sittenkin hän uudestaan oli antanut hänet murhaajien käsiin. Julmempaa ja verisempää vääryyttä ihminen tuskin koskaan oli toiselle tehnyt. Ja nyt paloi uhri, köytettynä pikeen kastettuun puuhun, ja murhaaja seisoi paalun juurella. Glaucuksen silmät eivät hetkeksikään kääntyneet pois kreikkalaisen kasvoista. Välistä peitti savu hänen kasvonsa, mutta kun tuuli haihdutti sen, näki Chilon taasen samat silmäterät tuijottamassa itseensä. Hän kokosi voimansa ja päätti paeta, mutta ei voinut.
Saattaako ihminen ajatella mitäkään kohtuuttomampaa, raaempaa ja julmempaa kuin tämä laki, joka miltei tekee mahdottomaksi jokaiselle saada kunnia-tointa muulla tavalla kuin valheellisuuden ja väärän valan kautta! Sittemmin tultuani Poottuun jälleen takaisin, en jättänytkään ainoata tilaisuutta käyttämättä lausuakseni inhoani tälle raakalaisten valtiolle.
Egyptiss' ennen hautamajanani Ojanne olkoon; ennen Niilin mutaan Mun syöskööt alastonna, vesitoukkain Kaluta kauheaksi; ennen tehkööt Korkeimman pyramiidin hirsipuuksi Ja kahleilla mun siihen hirttäkööt! PROCULEJUS. Kuvittelette julmempaa, kuin mihin Syyt' antaa teille Caesar. DOLABELLA. Proculejus, Mit' olet tehnyt, tietää herras, Caesar; Sua kutsuu hän; ja kuningatar minun Jää huostaani.
En naamaa julmempaa mä nähnyt eläissäin. MEFISTOFELES. Mun perkele vieköön! Niin ma milt'en soisi, Jos itse perkele en oisi. FAUST. Sun onko aivuihis joku vamma tullut? Sä meluat ja raivoot niin kuin hullut. MEFISTOFELES. No etpä usko! Kreetan koristeet On pappi-rontit kynsäisseet! Tytön äiti hemmut nähdä saa, Het' alkaa häntä kammottaa. On akka tarkka vainultansa, Ain' nuuskii rukouskirjassansa.
Ken oli tuo? Hän rosvo, murhamies Todella oli. Moni täällä ties Jutella vielä töistä Korven Kustan, Vuoskymmen vaikka siitä vierryt on. Ijäti näin on jälki veren mustan Pois pesemätön, kuluttamaton. Ei ollut aikanansa julmempaa, Ei ketään hirmutöistä kuulumpaa.
LADY MACDUFF. Voi sinun puheitasi, pikku lörppä! SANANTUOJA. Jumalan siunaus teille, kaunis rouva! En tuttu lie, mut arvonne ma tunnen. Ma varon, ett' on vaara lähellänne: Jos köyhän miehen neuvoon suostutten, Tääll' älkää olko! Pois, pois lapsinenne! Peloittaa teitä näin on kyllä julmaa, Vaan vielä julmempaa, jos salaan vaaran, Jok' uhkaa teitä. Herra teitä kaitkoon! En jäädä tohdi.
Ja vieläkin julmempaa: ainoastaan meille on annettu kykyä luoda taideteoksia, joita me kaikin tavoin puolustamme luonnon kaikkivaltaa vastaan, vaan jotka se kuitenkin aikain lopussa väkisin ottaa meiltä.
Jumalan nimessä, sanokaa, mitä hänestä tiedätte." "Onko hänen nimensä Lesage?" "On, on... Lucien Lesage." "Minä ... minä olen hänet nähnyt", sammalsin minä. "Te olette nähnyt hänet! Ja te tulitte Ranskaan eilen illalla! Missä hänen näitte? Mitä hänelle on tapahtunut?" Hän tarttui minua kalvosesta kiinni levottomana. Oli julmaa sanoa hänelle, vaan minusta oli vielä julmempaa olla ääneti.
Näinpä hän vastasi vainen: liian vanhako lien valikoimaan, pakkoko ottaa kiittäen ensimmäinen, vaikk' en lempisi lainkaan? Nauraen lausui näin tuo hellä, mi lintuja sääli. Sanokaa nyt, mikä julmempaa: noin ampua lintu, vai sydän-parkaan ampua nuoli, ja hyljätä sitten?» Lausui näin.