United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se kohtalo, joka Jonas Lien tuotannolle ulkomailla tuli hänen eläessään Lie kuoli v. 1908 ei ollut hänen ansioidensa mukainen.
Sillä vasta Jonas Lie opetti meidät sitä todella tuntemaan. Hän *näyttää* meille perhe-elämän maailman, jossa olimme kaiken ikämme eläneet lyhytnäköisinä ja puolisokeina. Siten tullakseen perhe-elämän hallitsijaksi Jonas Lien täytyi suunnattomalla tahdonponnistuksella muodostaa oma mielikuvituksensa uudestaan.
En usko peiliin, että vanha lien, Niin kauan kuin on nuoruus seuranasi; Mut kun sun poskiis kurtut löytää tien, Niin multa tyhjiin juoskoon tiimalasi. Tuo kaikki kauneus, mi peittää sun, On verho myös mun sydämmeni, jolla Povessas maja on, kuin sulia mun; Siis kuinka voisin sua vanhemp' olla?
Siellä yössä ja synkeydessä , talven säälimättömien tähtien alla oli Jonas Lien mielikuvituksen paikka ja koti, mielikuvituksen, joka oli rajoja vailla ja jonka kisatanterena oli kaikki, missä outoa ja sadunomaista piili. Siellä, missä Jäämeri kallioidensa välissä vaahtoaa, oli kohtalo ankara, niinkuin oli niiden ihmisten tahto ankara, jotka kohtalon voittivat.
Tämä kirja on pohjoismaissa Jonas Lien kaikkein rakastetuimpia. Rakastettu minä punnitsen kyllä tarkoin tämän sanan käytön ja merkityksen. Mutta Jonas Lien teoksista ei muuta voi sanoa. Hänen tovereitaan ihaillaan. Hän ja hänen teoksensa ovat rakastettuja.
Aviosyntyinenkö lien, vai enkö, Se seikka on, jost' äiti vastatkoon; Mut jalosyntyinen ma olen, herra, Siunattu, kellä minust' oli vaivaa! Naamamme rinnan pankaa, tuomitkaa: Jos Robert vanhus meidän kummankin On siittänyt, ja tuo jos isään tulee, Oi, Robert vanhus, isä, polvillani Jumalaa kiitän, etten tule sinuun! KUNINGAS JUHANA. Haa, minkä houkon taivas tänne laittoi!
En kuollut, enkä jäänyt henkiin itse, lukija, tuumi, jos on järki sulla, kuink' olin vailla tilaa kumpaistakin. Kohosi päästä puolirintaan saakka tuon tuskan valtakunnan Imperator; ja ennen itse jätti lien kuin hänen ees käsivartten kokoiset on jätit. Nyt näät, kuink' olla suuren täytyy ruumiin, mi suhtainen on osan moisen kanssa.
"Survottihin, jauhettihin, Leivottihin, paistettihin, Pinopuita pilkottihin, Vielä vettä kannettihin, Neitosia naitettihin, Päitä kassa kaupittihin." "Joko lien minäki myöty, Joko kaupittu katala?" "Jopa oot sinäki myöty, Jo oot kaupittu katala." "Kellen myötihin minua, Kulle kurja kaupittihin?" "Minulle myötihin sinua, Minulle kurja kaupittihin."
Ibsenillä ei meidän maassamme ole paikkaansa toisten suurten kirjailijain rinnalla, niinkuin hänellä omassa maassaan on paikkansa Björnsonin, Lien y.m. rinnalla. Hän täytti meillä tyhjän paikan.
"Vanhat suonet ovat sitkeät", sanoi Nils ja rypisti otsaansa, "mutta ei hän mitään vahinkoa tee, se raukka". Viimein leski kuoli ja vanha Gudbrand Lien kiusasi aina Nils'iä sanomalla, ettei hän koskaan ollut niin hyvästi laulanut, kuin vaimonsa maahanpaniaisissa. Nyt hän oli vapaa mies talossaan, hänellä oli karjaa sekä rahoja kirstun pohjassa.