United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ah! ilkku-peliks' kaikki vaihtuu; Vain niinkö hengen jano haihtuu, Ett' unta vaan ol' perkele Ja koira hiipi pihalle! FAUST. Sisähän, ken kolkuttaa! Ken taas mun rauhan' esti? MEFISTOFELES. Mä vaan! FAUST. Sisään! MEFISTOFELES. Se lausu kolmannesti! FAUST. Sisään siis! MEFISTOFELES. Kiitos! Näin oot mieliks' mulle!
Se kuvastaa samalla henkisen olemuksemme syvää probleemia, elon korkeimpia kyselmiä sekä yhteiskunnallisen elämän kirjavia kohtauksia. Siinä sen viehätys." Faust janoo totuutta, hän tahtoo ymmärtää elämän, mailman ja ihmisen syvimpiä juuria myöden, hän on ihmishenki joka taistelee, henkisen olemuksemme rajain yli päästäkseen. Mutta turhaan.
MEFISTOFELES. Tää toim' on monimutkainen: Kaks' viikkoa yksin tarvitsen Ma pyynti-aikaa keksiäksein. FAUST. Saisinpa seitsemän tiimaa vaan, En pirun apua kaipaiskaan Ma tyttölasta vietelläksein. MEFISTOFELES. Hei, kuules vainen Ranskalaista!
Liet ihminen, mun hätäni tunne! FAUST. Sä nostat vartian hänen horrostaan!
MEFISTOFELES. En kaikkitietävä oo, mut paljo huomajan. FAUST. Jos hurjan hyrskyn rinnassani Sai kallis sointu soipumaan, Ja mit' on lapsitunteitani Lumos' entis-aian kaiullaan Nyt kiroon kaiken, mikä liettää Mun sielun' harhain ilve-verkkoihin, Ja surun-alhoon vielä viettää Mua tenho vehkein mairehin! Kirottu kerskuvainen aate, Jonk' kesken henki herkkuilee!
Tuoss' ei nyt ollut tuumimista, Ett' eläis raasu äidin rintasista. Niin yksin mie hänt' elätin Vedellä, maidoin; näin hänet omistin. Mun helmassain se pyristeli, Suloisna kasvoi, naureskeli. FAUST. Ja varmaan tunsit onnea puhtahinta? MARGAREETA. Kyll' usein myöskin huolta painavinta. Vuoteeni luona kehto pienoisen Ol' öisin.
Taas kyllikseen hän itkenynnä On hiukan aikaa tyynnä Tok' armastellen ainiaan. FAUST. Pois käärme, pois sun paulas! FAUST. Pois, konna, ryömi matkojas! Et mainita saa sulo-naista!
Renaissansin taisteluista, voitoista, uskosta, opista ja väitelmistä on jäljellä Dante, Rafael, Leonardo da Vinci. Ja kuin nykyaikainen Europpa hajoaa liitoksistaan ja kukistuu, jää sen haudalle muistopatsaiksi Hamlet, la Mancan ritari, Rousseaun Emile, Mozart ja Faust.
HENKI. Elon vuossa, tointen tyrskyssä vaan Minä aaltona uin, Puhun myrskyn suin; Synty, hauta oon, Meri pohjatoin, Yhä hehkuva virta, Elon piukova pirta, Ajan käärimä-puulle ma loimia luon, Ja Herralle helskyten kangasta kuon. FAUST. Maailman aavan saartavainen, Mun heimoan' oot sa, henki toimeljas! HENKI. Oot oivaltamas hengen heimolainen, Et mun! En sun? Ma Luojan jäljennös!
FAUST. Oi suotko anteeks' uhka-rohkeuttani, Kun solvaista ma uskalsin Sua palatessas kirkkotiellä? MARGAREETA. Säikähdin; moint' en ollut nähnyt vielä. Ah, liekö käytöksessän' aattelin Jotaki säädytöntä, rivonlaista? Ei mistäkään mua voitu moitiskella. Näyitte luulevan: "kas tuota naista! Sen kanssa suorastaan saa menetellä!"