United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Brutus, Lucilius, Lucius ja sotamiehiä tulee. BRUTUS. Seis! LUCILIUS. Tunnussana! Seis! BRUTUS. Kuink' on, Lucilius? Onko herras täällä? LUCILIUS. Lähellä aivan; tässä Pindarus Tuo terveisiä sulle herraltansa. BRUTUS. Terveiset hyvät. Herras, Pindarus, Tahallaan taikka vieteltynä mulle Suurt' antanut on syytä toivomaan Työn tehdyn tekemättömäks; mut tyydyn, Jos lähell' on hän.
"Heille ei vielä ole annettu ryyppyä", virkkoi matkakumppalini leikillään. Salin oven edessä seisoi palvelija, vanha tuttu. "Miss' on herras?" kysyimme häneltä. "Tuossa sisässä", vastasi hän, viitaten ovelle päin. Ja hänen pitkät, harmaat viiksensä vapisivat, kun hän nämät muutamat tavut päästi suustaan.
Siin' astias Ja sotkelmas Kaikk' kahtia Ja pirstana! Se tahtia On virrelles, Sä ryökäles! Tunnetko mun, luuranko irstainen, Sun herras ynnä haltias? Jos tahdon, kerran läimäisen! Ja ruhjon sun ja katti perhanas! Vai etkö enää pelkää punatakkia, Ja etkö huomaa kukonsulka-lakkia? Tulinko täänne naama piilossa? Pitäiskö nimikin viel' ilmoittaa? NOITA-AKKA. Tapani nuiva anteeks' antakaa!
Kas, kun hurskas miehen' Ei meitä vastass' ole. Miss' on herras? OSWALD. Sisällä, mutta muuttuneena aivan. Kun sanoin sotajoukon maalle nousseen, Niin nauroi hän; kun tulonne ma kerroin, Hän vastas: "sitä pahempi"; kun Glosterin Petoksen ilmoitin ja hänen poikans' Uskollisuuden, hupsuks hän mua sätti Ja sanoi, että kaikki nurjaks käänsin.
CLEOPATRA. En syö, en juo, Ja jos on kerran tyhjä puhe tarpeen, En myöskään nuku. Tämän tomumajan Ma kaadan, tehköön Caesar, minkä voi. Mies, tiedä, herras hoviss' ei mua koskaan Kahleissa nähdä; typerän Octavian Ei kaino silmä moittimaan mua pääse. Mua hurraall' ilmahanko nostettaisi Räyhäävän Rooman roskan nähtäväksi?
Nyt herras vuoteessaan sua muistelee, Ja mua; huokaa, ottaa hansikkaani Ja siihen hellät muistomuiskut painaa, Kuin minä sinuun. Ei, sit' älä vie! Ken ottaa sen, se ottaa sydämmeni. DIOMEDES. Sydämmes sain jo, tämä seuraa myötä. TROILUS. Lupasin olla tyyni. CRESSIDA. Ei, Diomedes, tuota sin' et saa; Jotakin muuta annan. DIOMEDES. Tahdon tuon. Se kenen oli? CRESSIDA. Sitä älä kysy.
CLEOPATRA. Antonius Sinusta puhui, luottaa käski sinuun; Mut suuresti en pettymystä pelkää, Kun luottamust' en tarvitse. Jos herras Kuningatarta vaatii kerjäämään, Niin majesteetin täytyy arvon vuoksi Kuningaskuntaa kerjätä. Jos suo hän Egyptin pojalleni, niin hän antaa Sen verran omastani, että siitä Voin polvillani kiittää. PROCULEJUS. Huolet' olkaa! Käsissä ruhtinaan ei vaaraa teillä.
Nyt, armas, oiva Oprini, Sä palvelia parhain, Jo päättyi palveluksesi Ja nousus aamuin varhain: Oot viimeisellä vuotehella, Ja silmälläsi rauvenneella Sen katsot Herran puolehen, Ku lausunut on nöyrillen: »Ketk' ovat tääll' alentuneet, Teen tuolla ylimmiksi, Esimmiks joutuu viimeiset, Esimmät viimeisiksi; Sä hyvä huoneenhallitsia, Sä uskollinen palvelia, Käy saamaan palkka palvelun, Käy sisään Herras riemuhun».
SELMA. Tuossa seisoo hän. Tuleeko sinun herras? TAAVETTI. Hän tulee. SELMA. Kuinka luulet, poika, uskonneeko hän mitä kuulee hän tietäjän suusta? TAAVETTI. Kaistapäinen mies. Tavallisesti ei hän usko muita kuin itseänsä, mutta onpa hän tässä kohdassa kuin lapsi. Ja kuultuansa vielä ukon hänelle kertovan tuon hänen viimeisen unensa, niin uskoopa hän kaikki mitä sanoo tämä ukko.
Heitä Herras helvettihin anna maata matka-miehen, älä perhettä peloita! sanoin minä sadatellen, otin pussin olalleni, kepin nurkasta käteeni, pyrjin pojes pimeällä, virstan varjossa vaelsin ilman kuuta kumppanina, joka jätti matka-miehen.