United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taloista hiipi vain siellä täällä ryysyisiä ihmisiä, jotka katselivat ihmeissään ratsumiehiä. Cestiuksen sillalta alkaen muuttuivat joukot hiukan tiheämmiksi. Cethegus seisahdutti hevosensa tarkastaakseen siellä olevia vahteja. Silloin syöksähti muutaman matalan talon portista kadulle hajalla hapsin nainen, joka kantoi lasta käsivarrellaan. Vanhempi lapsi piti kiinni hänen hameensa risoista.
"Mutta sinua, kuningatar minä ihailen. "Verrattomalla, kuolemaa pelkäämättömällä rohkeudella ja tavattomalla viekkaudella olet tehnyt barbaarien suunnitelmat turhiksi. "Todellakin: paljon on Belisarius tehnyt enemmän vielä Cethegus, mutta eniten Matasunta." "Puhutko totta?" kysyi Matasunta säkenöivin silmin. "Ja jos kruunu putoaa tuon valapaton päästä " "Niin sinun kätesi pelasti Rooman.
"'Eilen', jatkoi Narses vähän ajan perästä muutamia puheenvuoroja en kuullut kahinan vuoksi 'samalla kertaa, kun saapui kauan odotettu tieto Roomasta " "Mikä tieto", kysyi Cethegus. "Hän ei sanonut sitä.
"Käytän lupaustasi hyväkseni. "Olen saanut kuumeen. "Isaurilaiseni ovat niinikään kuumeessa luvallasi palaan Roomaan." "Minä tunnen tuon kuumeen", sanoi Belisarius, "olen nimittäin nähnyt sitä muissa. "Se katoaa, kun on saatu valli suojaksi vihollista vastaan. "Mene, en tarvitse isaurilaisiasikaan." Cethegus kumarsi ja lähti. "Näkemiin, Belisarius!
"Hän oli legioonalaistesi tribuuni. "Jos sinä, Belisarius ja Prokopius toden teolla koetatte ottaa selvää tuosta käskijästä, niin varmasti se onnistuukin. "Sinun käskystäsi hän ei lähtenyt, sillä siellä ei ollut ainoatakaan toista sinun legioonalaistasi eikä ratsumiestäsi." "Se on totta", myönsi Cethegus, "mikäli muistan." "Ei ainoatakaan.
Cethegus siirsi syrjään suuren kaariakkunan uutimen, mutta hän näki vain avonaisesta palatsin portista sisään tunkeutuneen väkijoukon jälkipään. Metelin syytä hän ei voinut keksiä. Mutta pian läheni meteli portaita, väkijoukon ja linnan palvelijoiden välinen kiista kävi äänekkäämmäksi, muutamia miekaniskuja kuului ja sitten aivan läheltä raskaita askeleita. Amalasunta ei vavissut.
Hänen avomielinen otsansa ilmaisi selvää järkeä, ja nuorekkaasta säihkyvistä silmistä loisti vielä raikas elämänhalu. Kun Cethegus oli kylvyssä huuhdellut ruumiistaan matkan tomut ja väsymyksen, lähti hän isäntänsä kanssa ennen illallista kiertämään leiriä.
Hän huomautti siitä Cetheguksen täyttäessä taas hopeaista pikariaan. "Harjoitus, ystäväni, vahvat hermot ja", lisäsi hän nauraen, "hyvä omatunto, siinä koko arvoitus." "On siinä muutakin, Cethegus, totta puhuen. Sinä olet muuten koko mies minusta arvoitus." "Sitä toivonkin." "Pidätkö sitten itseäsi niin voittamattomasti ylempänä olentona?" "En ollenkaan.
"Siitä en voi sinua moittia", vastasi Prokopius myös hymyillen, "sillä meidän hallituksemme siunaus tukahduttaa." "Aluksi Italia tarvitsee kotimaisen valtionhoitajan, joka on Bysantin suojeluksen alainen." "Niin kai! Ja valtionhoitaja olisi nimeltään Cethegus." "Vaikkapa niinkin jos välttämätöntä on." "Kuule", sanoi Prokopius totisena, "yhdestä seikasta tahdon sinua varoittaa.
"Hänet on lähetetty tänne keisarillisen henkivartioston kanssa meitä ärsyttämään ja pitämään huolta siitä, ettemme liian helposti voita. "Hänellä on sama valta kuin Belisariuksella, vaikkei hän ymmärrä sodasta enemmän kuin Belisarius purppurasimpukoista. Hänestä tulee Italian hallitsija." "Vai niin", tuumi Cethegus.