United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aiotko väittää meille, että Pomponia ja Lygia vihaavat ihmissukua, että he myrkyttävät kaivot ja suihkulähteet, että he palvelevat aasin päätä, että he surmaavat lapsia ja viettävät mitä riettainta elämää? Varo, Chilon, ettei väitteesi vastaväitteenä kimmahda takaisin omaan selkääsi." Chilon oikaisi kätensä, merkiksi ettei se ole hänen syynsä.
"Oi herra!!..." "Ja kun Kristuksen palvelijakin tuskan ja kuoleman hetkellä oli valmis antamaan sinulle anteeksi, niin kuinka ei Kristus sinulle anteeksi antaisi?" Chilon kävi molemmin käsin kiinni päähänsä, ikäänkuin hän olisi tulemaisillaan hulluksi, ja toisti toistamistaan: "Anteeksi! Voisinko minä saada anteeksi?" "Meidän Jumalamme on laupeuden Jumala," vastasi apostoli.
Ja Chilon rupesi nyt hämmästyneenä kertomaan, ettei hän koskaan ollut huomannut heidän viettävän rietasta elämää, myrkyttävän kaivoja ja suihkulähteitä, vihaavan ihmissukua, palvelevan aasia ja syövän lasten lihaa. Ei! ei sinnepäinkään.
Nämä sanat olivat Vinitiuksen mieleen, ja hän virkkoi: "Juuri niin, kautta Herkuleen! Huomenna ehkä sattumalta emme tapaisi häntä kotona, ja jos kerran olisimme pelästyttäneet heitä, toimittaisivat he hänet viipymättä toiseen paikkaan." "Mutta se lygiläinen voi olla hirvittävän väkevä," vaikeroi Chilon. "Ei sinua käsketäkään käymään käsiksi häneen," vastasi Croton.
Jumal-ihminen oli lunastanut maailman ja luvannut sille onnen tuolla puolen Tuonelan jokea. Jota enemmän Vinitius näitä asioita ajatteli, sitä sekavammaksi kävi hänen päänsä. Mutta sekavuudesta päästi hänet äkkiä Chilon, joka rupesi valittamaan kohtaloaan: hän oli suostunut etsimään Lygiaa ja henkensä kaupalla hän oli lupauksensa täyttänyt ja löytänyt hänet Vinitiukselle.
"Eunike," virkkoi hän, "onko mies tullut, josta eilen puhuit Teireisiaalle?" "On, herra." "Mikä hänen nimensä on?" "Chilon Chilonides, herra." "Kuka hän on?" "Parantaja, viisas mies ja ennustaja, joka osaa selittää ihmisten kohtalot ja ilmoittaa tulevat asiat." "Onko hän sinullekin ilmoittanut tulevia asioita?" Euniken kasvoille valui puna, joka ulottui aina korviin ja kaulaan asti. "On, herra."
Ensi hetkenä teki Vinitiuksen mieli heitättää hänet ulos ovesta, mutta samassa hänen mieleensä juolahti, että kreikkalainen ehkä tietää kertoa jotakin Lygiasta, ja hänen uteliaisuutensa pääsi voitolle. "Vai sinäkö siinä?" sanoi hän. "Mitä sinulle nyt kuuluu?" "Ei mitään hyvää, oi Jupiterin poika," vastasi Chilon.
Chilon, joka juuri oli valittanut jalkojensa olevan verillä, juoksi nyt sellaista kyytiä, että olisi luullut hänen saaneen Mercuriukselta siivet, ja palasi hetkisen perästä. "Ei," vastasi hän, "ei ole kuin tämä yksi ovi." Hän pani kätensä ristiin.
Elämä itsessään olisi aika hauskaa, jollei Vaskipartaa olisi, mutta hän pitää huolta siitä, että ihmisen välistä täytyy inhota itseään. Turhaan on verrattu taistelua hänen suosiostaan sirkuskilpailuihin, johonkin peliin tai kamppailuun, jossa voitto kutkuttelee itserakkautta. Olen itsekin monasti käyttänyt tätä vertausta, mutta toisinaan olen mielestäni oikea Chilon enkä ensinkään parempi häntä.
Hänen vapautettunsa kaikki tottuneita miehiä, joille hän oli antanut toimeksi omin päin etsiä Lygiaa osoittautuivat paljoa epäkäytännöllisemmiksi kuin Chilon. Mutta Vinitiuksen rakkaus Lygiaan kasvoi miltei sellaiseksi kiihkoksi, jolla pelaaja haluaa voittaa pelinsä. Sellainen Vinitius aina oli ollut.