United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin juuri," sanoi maisteri, huomaamatta Annin ansaa. "Ha-ha-ha! Kuinka te olette kohtelias!" "Voi, voi, neitini," vaikeroi Lauri tuskissaan, "minä tarkoitin ihan toista. Minä näette pelkäsin teidän suuttuneen, kun sanoin nähneeni teistä unta." "Vai niin, te siis vain narrasitte?" "En narrannut, en," vakuutti Lauri. "No mutta minkätähden minä olisin suuttunut siitä?"
"Minua onnetonta raukkaa", vaikeroi hän, "kirottu olkoon meri, joka minua kantaa. Mieluummin olisin tahtonut kuolla syntymämaassani, kuin elää siellä etäällä!..." Eräänä päivänä tuulet tyyntyivät kokonaan ja purjeet riippuivat veltoissa laskoksissa pitkin mastoja.
Mutta joka kerran oli hän tukeuttanut pelkonsa ja salasi sen nytkin mieheltään, ollakseen kiihottamatta häntä vielä enemmän. Yrjö yritti lähtemään. "Ja nyt, Elisabet, rakas vaimoni, täytyy minun jättää sinut", sanoi hän suruisesti. "Minä en ole täällä hetkeäkään turvassa." "Menetkö sinä pois?" vaikeroi Elisabet "Mitähän tästä tulee!
Troialaiset neuvottelevat keskenään; Pulydamaan mielestä heidän tulisi vetäytyä kaupunkiin ja puolustautua siellä; Hektor taas voitoninnossaan tahtoo heti aamulla hyökätä laivojen kimppuun, ja hänen mielipiteensä voittaa. Kreikkalaisten leirissä Patrokloksen ruumis pestään ja pannaan käärinliinoihin, ja koko yön Akhilleus myrmidoneineen vaikeroi sen ääressä.
"Voi, että minun täytyy tätä kärsiä!" vaikeroi rouva tuskissaan.
Se lamasi voiman ja hyyti veren. Ja ikäänkuin tätä näkyä torjuen nuori vaimo vihdoin kätki kasvot käsiinsä, nyyhkyttäen ja väristen. »Sinun sielusi, sinun sielusi, Olavi!» vaikeroi hän kuin pieni lapsi. Olavi seisoi kuin unen ja valvonnan rajalla. Mutta nähdessään toisen värisevän ja nyyhkyttävän, hän ikäänkuin havahtui, koettaen irtautua tuosta kauhun lumouksesta.
Sitenpä hän myöskin kykeni lohduttamaan ja rauhoittamaan vaimoansa, joka välistä vaikeroi ihan ääneensä. Kohta sitte tuli rouva Shelby. Hänen kalpeista kasvoistaan näkyi surua ja sääliä. "Minä tulen ottamaan sinulta jäähyväsiä, Tuomo", alkoi hän kyynelsilmin puhua.
"Mitä," parahti vaimo, "oletko sinä " "Niinpä niin, minä olen pakosalla! Vainoojat ajavat minua takaa kuin verikoirat; ja tätä ajoa on kestänyt jo kahdeksan päivää, mutta vielä eivät he toki ole oikeilla jäljillä." "Hyvä Jumala," vaikeroi Elisabet, "minä olen peloissani sinun hengestäsi, Yrjö!" "Minun hengestänikö? Siitä minä en pidä lukua, se päin vastoin on minulle raskas taakka.
Hän astui eteenpäin pari horjuvaa askelta, jotka surkeasti todistivat ihan päinvastaista, vaipui sitte polvilleen, ojensi rukoilevasti kätensä Selmeriä kohti ja vaikeroi: "Oi, pelastakaa minut! pelastakaa minut, te! Olettehan tekin lääkäri! Lääkärit voivat auttaa toista ... vaikk'eivät omia vaimojansa. Minä olen niin hirveän onneton. En minä muun tähden juo ... vaan minun täytyy ... täytyy!
"Minä onneton", vaikeroi hän avaten ryytikaapin, ja kas sielläpä olikin hakemansa paperi suklaa-paperien seurassa veljellisessä ystävyydessä. Maijastiina juhlallisesti vakuutti sitä ei sinne panneensa, ja kuka sen teki, sitä miettiköön jälkimaailma tai Maijastiinan perilliset, jos tahtovat; mutta päällekirjotusten erhetys ja sen seuraus on tullut meidän tiedoksi.