United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Johan äiti raukan kädet olisivat tyngille kuluneet. »Viini- ja portteripuoti», onko siinä mitään pahaa, eikö tuossakin ole paljon suurempi viinikauppa, ja eikö tuossa ole ravintola ja eikö koko kaupunki elä sillä kaupalla? Mitä siis siitä että joku on sillä kaupalla tullut upseeriksi! Mikä hölmö minä olen!
Suomalaispojat olivat pikaisen lähdön kiireessä unohtuneet ja jääneet oman onnensa nojaan. Nähdessään ruotsalaisten heidät huomanneen he kiireen kaupalla levittivät purjeensa ja purjehtivat pohjoiseen päin toivoen löytävänsä omat maanmiehensä.
Sillä minä olin niin varovainen säästääkseni häneltä katkeruutta Muistellessani niitä aikoja, tuntuu minusta, että koetin ikäänkuin henkeni kaupalla, pitää häntä ulkopuolella meidän elämäämme. Tai enkö minä koettanut, Rebekka? *Rebekka*. Koetit, koetit ihan varmaan. *Rosmer*. Ja sinä samoin. Ja kuitenkin ! Ooh, sitä on kauhea ajatella!
"Siellä ei ainakaan tarvitse olla henkeään kaupalla." Matti kynsäsi korvallistaan, mutta ei vastannut sanaakaan. "Niin, miksi ette todellakaan muuta?" toisti ystävänikin kysymyksen. Matti näytti miettivän vastausta, mutta kun ei mieluistaan keksinyt, selitti hän: "ei sitä osaa herroille sanoa, vaan ei sitä vain voi. Meri vetää puoleensa sitä ken siihen on kerran tottunut."
Siinä hän rupesi ruokatavarain ja muulla rihkamain kaupalla elättelemään omaansa ja lastensa henkeä, turvaten niin entiseen elinkeinoonsa. Vähäiset olivat tulot, mutta vähäiset olivat vaatimuksetkin. Itse seisoi hän tiskin takana aamusta varhain, illasta myöhään, vartoen niitä harvoja pennejä, jotka hänelle päivänpitkään karttuivat.
Pilven hattara varjosti sairaan otsaa. "Vai niin? Sitä en muista. Täällä on ollut niin monta." Hän huokasi. Nainen nosti päätänsä ja katsoi häntä kasvoihin sysimustilla silmillänsä. "Siitä on kauan jo viisi vuotta jo. Minä olin siihen aikaan pieni tyttönen, joka käveli vehreitä seppeleitä kaupalla." Sairas kohoittihen vilkkaasti. "Ah, nyt muistan.
Muutamain arvottomain paperein seasta löysi hän seuraavan kirjeen, jota hän henkensä kaupalla oli lähtenyt noutamaan: "Koska olette häipyneet naisen jäliltä ja koska hän nyt on hyvässä turvassa siinä luostarissa jonne teidän ei olisi koskaan pitänyt päästää häntä menemään, koettakaa ainakin ettei mies pääse teidän kynsistänne; ell'ette sitä tee, tietäkää että saatte kalliisti maksaa ne sata louisdor'ia jotka olette minulta saaneet."
Kun Suutarin Sakin kanssa kävimme marjojen kaupalla, kuljimme sellaista aukeata, että siihen näkyi kirkko ja mylly sekä kuusi kylää. Mutta mitäpä täällä näkee, seiniä vain. Ohoh, on täällä näkötorni ja palotornikin, ja kun sinne kiipeää... Kuules, sinne meidän täytyy kiivetä. Lähdetään nyt heti. Ei maar, esplanaadiin meidän täytyy rientää lehtiämme myymään.
Ja Pascalilla oli uskallusta. Merkillistä uskallusta mielipiteittensä julkilausumisessa. Henkensä kaupalla sanoivat Tolstoi, Luther ja Pascal vakaumuksensa julki ja lausuivat sen niin painokkaasti, että se on omansa viemään tunnonrauhan meidänkin päivien eläjiltä. Uskallammeko me sanoa julki sisimmän sanottavamme?
Jokainen täällä on joskus henkensä kaupalla toistaan auttanut ja saanut samanlaista apua. Jos katoo eläin, tai ihmisten edes arvellaankaan joutuneen vaaraan, lähtee koko kylä etsimään. Ihmiset ovat ystäviä, luonto on kaikkien yhteinen vihollinen. Miksei voisi koko maailmankin elämä olla sen periaatteen mukaan järjestettävissä? Ja niinhän se suuresti katsoen jo tavallaan onkin.