United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Ne ovat kuin Floran itsensä lahjottamia», Glaukus virkkoi ystävällisesti, »ja minä toistan sulottarille antamani lupauksen, etten muita seppeleitä pidä kuin niitä, jotka sinun kätesi ovat sitoneet.» »Ja kuinka kukat jaksavat viridariumissasi? Menestyvätkö ne hyvin?» »Mainiosti, aivankuin larit olisivat niitä hoitaneet.»
Neitsyet eivät silloin saaneet kantaa seppeleitä päässänsä, iloiset kiitoslaulut ja paianit olivat kielletyt, pitoja ei saatu pitää, eipä edes muuta ravintoa nautita kuin imelöitä kakkuja; kuolon-uhria toimitettiin manalan jumaloille. Toinen päivä oli Apollonille vihitty. Silloin oli juhlallinen ilo ja riemu.
Kun kaikki ovet ovat auki, menen ympärilleni katsellen salonkiin. Siellä ei näy ketään. Se on tavallisen kokoinen, vaatimattomasti sisustettu sali, jonka yhdellä seinällä riippuu niitä seppeleitä ja nauhoja, joita hän näyttämöllä on saanut vastaanottaa ihailevalta yleisöltä. Niitä käännellessäni tulee rouva Canth itse sisään. Istuttuamme käyn heti kohta kiinni asiaan.
Hänen otsallensa nousi varjonen. "Vai niin? Sitä en minä muista, täällä on ollut niin monta." Hän huokasi. Tyttö kohotti päätänsä ja katsoi häneen sysimustilla silmillänsä. "Siitä on kau'an viisi vuotta sitte. Siihen aikaan olin minä pieni tyttö, joka kaupittelin vihriäisiä seppeleitä." Nuorukainen kavahti äkkiä ylös. "Ah, nyt minä muistan sen.
"Olethan sinä nähnyt kappaleen maailmaa, mutta soturin silmillä, jonka täytyy rientää määräpaikkaan ja joka ei saa pysähtyä matkalla. Tule meidän kanssamme Akaiaan. Caesar ei laisinkaan ole hylännyt matkustusaikeitaan. Yhtämittaa hän pysähtyy matkalla, laulaa, kokoaa seppeleitä, ryöstää temppelejä ja palaa vihdoin voittajana Italiaan.
Alttaani oli täynnä komeita kukkia ja kaikkien ovien yläpuolella rippui seppeleitä ja vauloja, mutta alakerrassa oltiin vielä täydessä touhussa arkihuoneen siivoamisessa, puhdistamisessa ja muuttamisessa, jonka huoneen vastaisuudessa piti oleman herra Markuksen asuinhuoneena.
Nuori mies ummisti hermoheikkoisen tapaisesti silmänsä ja otti kulahduksen chartreuse-viiniä virkistykseksensä, kun soitto oli loppunut. Silloin kuului taaskin pieni laulu. Se kuului puhtaalla, heleällä lapsenäänellä: "Viheriöitä Seppeleitä Ostakaa, Ostakaa Ruusuja ja resedoja!" Nuori mies meni akkunaansa ja katsahti ulos. Alhaalla pihassa seisoi puolikasvuinen tyttö kukkaisvasu käsivarrellansa.
Suurin osa pareista ei suinkaan ollut lakannut tanhustaan, vaan pyöri nyt kahta hurjemmassa karkelossa, naiset hajalla hapsin, miehet seppeleitä ja thyrsos-sauvoja ilmassa heiluttaen: Evoë! he huusivat. Dionysos saapuu! Kaikki maailma syöksyy Tartarokseen. Ja vasta nyt huomasin minä, että he kaikki olivat alastomat eivätkä hävenneet. Toiset tulivat linnan parvekkeille vilvoittelemaan.
Hänen kasvoillaan, tukallaan ja puvullaan oli aivan sama punaruskea väri kuin ennen, ja kuitenkin oli kulunut useita vuosia, viisi vuotta, siitä kun pikku Diina seisoi siinä ruokasalissa ja myi vehreitä seppeleitä. Neitsyt Madsen nukkui; sillä oli jotenkin myöhä. Kello kävi yhtä, eikä herra Blendenau ollut vielä tullut kotiin.
Siellä he leikkivät kuin lapset, rakennellen patoja johonkin ojaan, vuoleskellen laivoja johonkin lampeen, rakensivat kivistä milloin mitäkin laitoksia johonkin kankaalle tahi jonkun kaukaisen kedon varrella hän sitoi seppeleitä ja Jori kukkia haki. Ja heidän purjehdusmatkansa olivat kuin kaunista unta.