United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei sama heill' ole kunnia, vaan jumaloille ol' armas Hektor myös yli kaiken muun suvun iliolaisen, niinp' oli mullekin, sillä hän toi ain' antimet auliit, alttaripaadelt' ei siell' uupunut atria runsas, viini ja uhrintuoksu, jok' on osa kuolematonten.
Niin pian kuin aamu-koite idässä levittää purppura-mantteliansa, nousee Helio kulta-vaunuihinsa, joita vetää neljä tulista hevosta. Hän ottaa nyt kultaiset ohjakset käsiinsä ja ajaa säestävissä vaunuissaan pitkin taivaan kantta, idästä länteen, jakaellen valoa ja lämpimää sekä maan lapsiraukoille että Olympon autuaallisille jumaloille.
Jumaloitten tavalla ravinnoksi nauttien ambrosiaa, ja ottaen osaa jumaloiden ja jumalattarien iloisiin tansseihin, eli Klytie elämänsä jumalallisessa autuudessa ilman surutta, ilman murheetta. Sulolla ja hyvillä avuilla varustettuna niinkuin jumalalliset olennot ainakin, oli hän korkeille jumaloille rakas.
Niiden Nymfain joukossa, joista Pan enemmiten piti, oli jumaloille mieluisassa Arkadiassa eräs Naïas niminen Hamadryadi eli metsä-Nymfa, joka oli erinomaisen pulska ja komea. Naias oli hänen jumalallinen nimensä, mutta muut Nymfat kutsuivat häntä keskenänsä tavallisesti Syringiksi.
Kas, liehusiipein valjahissa liitää Tuliset vaunut alas! valmis oon! Halk' ilman mielin uutta tietä kiitää Ma sfeerein uutten selvään toimintoon. Oi ylhäis-riemu, suotu jumaloille! Sä äsken toukka, senkö ansaitset? Niin, horjumatta maamme auringolle "Hyvästit" huuda viimeiset! Sä hirviä se lukko luikahuttaa, Jonk' ohi kaikki hiipii peloissaan!
Maan jumaloille laulamaan en hanki, Vaan uhrikseen nyt lyyrynsointujain Saa ikävyys, tuo itkeentynyt vanki, Niin outona ku piilee rinnassain. Siell' elon huolten kesken viipyy jalo, Hämärät entismuistot sielussaan; Hämärtyy kyyneliin sen silmäin valo, Hapuilee helmans' avoin tyhjää vaan. Oi, miks' en onnee luoda voi ma sille, En viilistää sen mieltä polttavaa!
Sillä ma sen sanon sulle, ja täyttyvä myös se on totta: kolmea, neljää runsaammat tuo röyhkeä vielä laittaa lahjat; vaan sinä kuule ja tottele meitä." Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kuuleminen minun on, jumalattaret korkeat, teitä, kuinka jos viiltääkin viha mieltäni; niinpä on parhain. Nöyrä jos on jumaloille, he myös ain' auttaen kuulee."
Ryntääjää jopa Aineias kivell' iskenyt oiskin kilpeen tai kypärään, tuhon yltään torjua koittain, 289 Peleun poian miekka jo myös hält' ottanut hengen, mutta Poseidon, maan järisyttäjä, huomasi vaaran, kohtapa virkkoi näin jumaloille hän ainahisille: "Voi, jalon Aineiaan nyt kohtalo huoltani nostaa!
Sen sijaan että hänen nöyrästi olisi tullut odottaa mitä sanottaisiin hänen teoksistaan, hän alkoi tahtoa kiitosta; sen sijaan että hän ennen, kun joku ylisti hänen kutomiansa, oli ujosti punastunut ja itsestänsä kääntänyt ansion jumaloille, mitkä olivat hälle sallineet semmoisen taidon, hän alkoi nyt vaatia itselleen ylistystä, ja unhotti vallan, että se vaan on jumalat, jotka semmoista ihmisille suovat.
Hadeen luo pian vaivuttaa hänet Peleun poika, kauasampujan neuvoa kun näet kuunteli houkko, sill' ei hältä Apollo nyt turmaa kolkkoa torju. Vaan miks aivan syyttä hän sais tuhon kärsiä tuiman toisien tähden vain, vaikk' armaat toi jumaloille palveet, antimet ain', asujoille hän aukean taivaan?