United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ebba herwahti hänen syliinsä, painoi päänsä hänen rintaansa wasten palawat kyynelet silmissä. "Oih! Klaus!" huudahti hän, "hywä että juuri nyt tulit. Olin niin onneton." "Mitä täällä on tapahtunut? Pihassa tawaton hälinä ja Kola ei ollut wastassani." "Niin, Kola, minä olen häntä odottanut koko aamun. Se on niin kummallista ja Anna." "Mitä, Kola ja Anna, mitä se on? Eihän mitään onnettomuutta?"
Aake Berg loi silmänsä häneen eikä voinut olla nauruun purskahtamatta. "Mistä matkasi seppämies?" "Korpimetsien sysihaudoilta palajan työpajaani." "Missä tuo työpajasi?" "Hovilan neiden narrinavetan pihassa. Entäs sinä Ahtolan ahojen ajaja mistä tulet?" "Tietämättömistä." "Mihin matkas?" "Tuntemattomiin." "Vai niin; matkamme kulkee samaan suuntaan. Lähtekäämme yhdessä tallustamaan."
Ja aavisti sitä tytärkin, vaikkeivät he olleet asiasta monta sanaa vaihtaneet. Hän istahti nyt, Iisakki, penkille ja katseli peräikkunasta ulos joen toiselle rannalle Paloniemeen päin. Joulukuun päivä oli jo alkanut hämärtää, mutta Nuottaniemen ikkunaan näkyi vielä selvästi, että Paloniemen pihassa liikkui ihmisiä tavallista enemmän ja että huoneiden seinillä oli hevosia valjaissa.
Sitten en myöskään saa unhottaa kertoa äidille kaikkien lemmikistä, vanhasta Tussesta suuresta newfoundlantilaisesta mustaturkkisesta koirasta, jolla on viisaat ruskeat silmät ja pitkät pörhöiset korvat. Se seuraa lapsia kaikkialle sekä on heidän rakkahin leikkikumppaninsa, ja kun se loikoilee pihassa auringon paisteessa, niin ei voi olla taputtamatta tätä uskollista, oivallista talonvartiaa.
Nimismies lähti talosta sydän ja pää raskaita tunteita täynnä. Hän näki pihassa muutamia vaivaisia varjon tapaisina horjuvan ja kotimatkalla tienvarsilla tapasi puutteen ja kärsimysten leiman jos jossain muodossa painuneena jokaiseen, kenen vaan kohtasi.
Noin puolen tuntia hän käveli edes takaisin pihassa, ennenkuin jälleen meni sisään, mutta silloin hän jo olikin taas täydesti tyyntynyt. Katri katsoi häneen pitkään ja tutkien, mutta ei puhunut sanaakaan.
Jäälle oli harvoin ajettu tien viipero, joka vei toisiin taloihin. Pihassa soikuloi muutamia vähän enemmän tallatuita polkuja, joista Sampan heinätie oli pisin. Sitten vei saunalle vahvin ura, joka oli lämmmittäjäin jaloista tallautunut melko mustaksi.
Kärrit olivat pihassa ja niissä oli myöskin viimeinen juustoni, jonka otin kotoa evääksi, ja Marttilan sarka ja Siuron lampaannahka ja lammas ja muuta, mitä ihmiset tänne lähettivät. Aamusilla oli kaikki muu paikoillaan, vaan sarkaa ei näkynyt missään eikä juustoa.» »Vai olette te tehneet juustoa?» virkkoi emäntä. »Mistä te saitte maitoa? En minä luullut teillä olevan varaa ostaa lehmää.»
Mikä näky hiiltynyt, kukistunut huoneus, savuavat rauniot, pari puoleksi kukistunutta uuninpiippua. Itse puutkin puutarhassa, nuo herttaiset lehmukset pihassa, koirakoppi, joka oli nurkalla, kaikki oli hävinnyttä, palanutta ja mustaa.
Hiljaa lähdettiin ajamaan, kuljettiin monta katua pitkin, monta katua poikin ja tultiin lopulla Kalastajakadulle. Mies ajoi määrätyn numeron mukaan portista pihaan. Pihassa oli kaksi rakennusta, suurempi perällä ja pienempi katua vastaan. Pienempi rakennus oli pihapuolelta kaksikerroksinen ja oli siinä yksi kuisti. Suuremmassa rakennuksessa oli kaksi kuistia.