United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toistan sen, mitä äsken sanoin, että kurjimmankin syntisen tie Jumalan luo on suorempi kuin teidän, rouva pormestarinna..." "Ja minä", sanoi pormestarinna vihasta väristen, "minä toistan myös äskeiset sanani: te langetatte väärän ja itsevanhurskaan tuomion.
»Ernest on sangen merkillinen mies», sanoi isä, kun minä hänen palattuaan autoin päällystakkia hänen yltään. »Minä toistan vieläkin, että tuo sinun sulhasesi on sangen merkillinen mies.» Olin pannut merkille, että aina kun hän tuolla tavoin kehuskeli Ernestiä, oli joku onnettomuus tapahtunut. »Ne ovat jo astuneet jalkansa minun päälleni», isä selitti. »Sieltä ei löytynyt osakepapereita.
Rakkaat ystäväni, ennenkuin lopetan, toistan vielä kerran mitä äsken sanoin; elkää milloinkaan uskoko rahojanne herroille, jotka ovat saavuttaneet yleistä luottamusta, sillä uskokaa minua, herra X oli poikkeus; kaikki joille olen kertonut tämän tapauksen ja niitä on monta kaikki sanovat, että saisin etsiä kautta koko Ruotsin löytääkseni sellaista kunnon miestä.
TASSO. Vain häpeillen mä toistan pyyntöni: mun pian salli saada jäljennös! Vain teos tää nyt mielessä on mulla. Nyt siitä tulkoon, mikä tulla voi. ALFONSO. Sun intosi, sun rientos hyväksyn! Mut, Tasso rakas, jos vain mahdollista, sun ensin vähän aikaa huvikses vapaata maailmaa ois nautittava ja veres virkistettävä.
"Toistan senvuoksi erään muinaisroomalaisen sananparren: voi raakalaisia!" Hän nousi seisomaan ja joi papin maljan. "Viimeinen yövartio on jo pian kulunut, ja orjieni täytyy löytää minut aamulla makuukammiostani. Voi hyvin." Hän veti vaippansa hilkan päänsä yli ja lähti. Isäntä katsoi hänen jälkeensä ja sanoi itsekseen: "Hyvin tarpeellinen välikappale. Onneksi hän on vain välikappale.
Kuule kuinka ne kutsuvat toisiaan ja vastaavat toisilleen samasta puusta; niin myös minäkin kuullessani sinun huilusi äänen ilman halki tuolta vuoren harjalta toistan sen säveleen täältä laakson pohjasta. Sinä olet minulle rakas, varsinkin sen päivän perästä, jolloin tahdoit minun takiani taistella sen orjan isännän kanssa.
"Puheen-alainen yhteys ei ole, lemmittyni", vastasi Mr. Micawber, "asettanut minua, toistan minä, semmoisen personallisen velvollisuuden taakan alle, että minä pitäisin jonkunlaista väliä, vaikkapa rupeisin toiseen yhteyteen". "Micawber", vastasi Mrs. Micawber. "Siinä, sanon taas, olet väärässä. Sinä et tunne kykyäsi, Micawber.
Arvelen, että tuo vänrikinpukuinen on mahdollisesti yksi niitä suomalaisia ylioppilaita, joita sodan alussa meni Venäjän armeijaan. Päätän kuitenkin vielä varmuudeksi kysäistä Vuokselta. Siellä on kaksikin sotilasta, kumpi niistä on suomalainen? Se viheriä takkitien. Se on saksalaisen jääkärin kenttäpuku. Saksalaisen jääkärin kenttäpuku! toistan minä itsekseni hölmistyneenä.
Te todeltakin olette, sen vielä toistan ... kunnon mies, virkkoi hän: mutta mitä nyt on tekeminen. kuinka? hän tahtoo itse lähteä pois, ja kirjoittaa kuitenkin teille ja soimaa itseään varomattomuudesta ... ja milloin hän on ennättänyt kirjoittaa? Mitä hän oikeastaan tahtoo teiltä?
Yhtäläiset sopivat aina paraiten yhteen; sen vuoksi olemme me mielestäni väliäkuin toistamme vasten luodut, ja minä toistan vielä, mitä jo äsken sanoin, ettet suinkaan koskaan tule tätä naimistasi katumaan; sillä sinä saat tehdä ja hummastaa talossani, kuinka ikänäsi itse tahdot.