United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja kuului niin kaunis soitto ja laulu metsästä, sanoi hän; mutta hän pelästyi, sillä hän luuli laulajan olevan meren neidon niin, siten luuli Tarkki; mutta niin kuuli hän tuon korean laulun Ulpukasta ja sen hän vieläkin muistaa." "Noo, ja sitte?" kysyi iso-äiti innokkaasti.

Ne itkuja ääneen soi aian jääneen Ja suree murheita maan, Ett' onni ja hoivat, min maahan ne toivat, Jää tallattavaksi vaan. Ei harjalla Turun linnan Nyt lippu poimukoi; Jo mykkeni riemu rinnan, Ei soitto sen saleissa soi. Yli mustuvan meren pinnan Pois herttua vietiin, oi! Se vaati kahleiden hinnan, Mitä maasta hän unelmoi.

Viisi minuutia oli tuskin kulunut kuin jo "pom, pom pom pom" kaikui tornista. Soitto tuli vähitellen tasaisemmaksi ja lujemmaksi, ja, ei aikaakaan, kuului hyvin tunnettu hätäsoitto metsien ja järvien ylitse. Melkein samalla hetkellä tuli joukko venäläisiä jääkäriä metsiköstä kirkon pohjoispuolella esine.

Sinne ja tänne oli kuvailtu ruusuisia, ilmavia pilviä, joista hymyili maalarin taidon muovailemina jumalallisen kauniita kasvoja ja elehti muotoja, jommoisista Feidias ja Apelles uneksivat. Ja tuon säihkyvän ilmapiirin loistavat tähdet pyörivät nopeasti, ja soitto, joka nyt virisi kevyempään ja eloisampaan äänilajiin, tuntui sulavan ilmojen iloiseen sointuun.

Toveri ei malta hänkään enää, hänkin innostuu toisen innosta, ja koht'ikään tanssii siinä kaksi komeata miestä hurjaa miekkatanssia, joka ei lakkaa ennenkuin soitto taukoo. Käännyt taaksesi ja säpsähdät. Luulet olevasi pakanain maassa, ihmissyöjäin keskessä. Ympärilläsi seisoo joukko mustia jättiläisiä jostakin Afrikan kuumimmista maista.

He suuntasivat kulkunsa Heinätorille, missä oli karuselli. Jo etäälle kuului posetiivin ja rummun ääni. Alkoi Katri kysellä, jotta mikä se. Aliupseeri selitti mistä soitto kuului. Ja kuta lähemmäksi tulivat Heinätoria, sitä suuremmaksi paisui Katrin uteliaisuus. Soitto kuului jo selvästi, kimakasti piukui posetiivi ja poukahteli kumiseva rumpu.

Se taivas, jossa tanssijat olivat olleet, lakkaa olemasta kun soiton sävelet loppuvat, ja he muutetaan yht'äkkiä todellisuuteen. Niinpä nytkin. Soitto oli vai'ennut, valssi ja taivaanretki loppunut, ja Arvo vei Selman salista. "Kuinka tämä valssi oli lyhyt!" virkkoi hän. "Niin, siltä se tuntui", tuumi Selma huo'ahtaen.

Oli taivoni ainian kirkasna, Ja unt' oli, rauhoa, illoin. Nyt kehtona venhoni häilyvä on Nyt lauluna tuulten on soitto. Sees harvoin silmä on auringon Ja poiss' uni silmistä illoin on. Sadat kerrathan viel' olin valveillain, Syvät kaihot ja tuskat rinnassain, Kun taivahan rannalta pilkoitti Jo alkavan aamun koitto. Oksalla istui laululintu. Lauleli, viserteli.

Ainaiseksi...! Kuinka tuo sana oli kolkko. Ja kuinka elämä yhtäkkiä muuttui elottomaksi. Ilot, huvit, soitto, laulu, kirjat kaikki olivat viehätyksensä kadottaneet. Ei kannattanut ajatella mitään, eikä tuntea mitään. Muistot olivat lakastuneita kukkaisia, toivot kuolivat ennen syntymistään. Turhuutta koko elämä!

Amen!" sanoi Lauri varsin hiljaa, käydessänsä soitto kädessä Uotin ja Martinan edellä, jotka nyt seurasivat häntä rientävin askelein. Yötisen joukon edespäin kulku. "Anna, minä kannan vaatteita, anna minulle ne", sanoi Uoti. "Ei," vastasi Martina, "minä en anna niitä pois."