United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jos sinä elät tahi kuolet, ei maailmassa ole ketään, joka iloitsee tahi murehtii sinua". "Paitsi mamma, niin". "Niin, paitsi sinun äitisi". "Niin on; mutta, Annette kulta, hän suree yksistään niin paljon kuin tuhannen ruumiinsaatossa kulkevaa ystävää, samoin kun hän iloitsee tuhannen edestä minulle hyvin käydessä." "Sinä et kuitenkaan tiedä mitä tahtoo sanoa olla unhotettu oikein unhotettu".
Eikä hän tahdo ottaa omalletunnolleen, että mies mahdollisesti häntä löisi, jos hän ei tottelisi. Mutta nyt hän sitä kuitenkin suree ja katuu eikä tiedä, tekeekö sittenkään oikein. Tähän minä nyt siis tulen hautautumaan, kuka tietää kuinka pitkäksi aikaa. Tämähän on kuin munkin kammio, minähän olen kuin vanki.
Ilolla siis katso vaan Tulevaisuuttasi, armas Nuorukainen! Luota voiman Jumalaan: Ilo on ja huoli karvas Haihtuvainen. Poissa on. Suree henkeni, Mieli tylsä on: Loiste lempeni, Sisar verraton Poissa on. Leikit lapsuuden Oi! niin herttaiset Ilot nuoruuden, Niiden vertaiset, Poissa on. Puhdas lempesi, Sisar suloinen, Jalo henkesi Minä poloinen! Poissa on. Ah!
Eno Konrad surkutteli häntä ja sanoi kotvasen takaa: "Poika suree itsensä kuoliaaksi, hyvät ystävät, joll'ette anna hänen mennä, minne sielunsa halajaa. Hän on syntynyt sotamieheksi, sanon teille, ja myötään kadutte, jos väkisin pidätätte häntä kotona." "Mutta, veikkoseni!" huusi äiti tuskalla, "kuinkas taidat meitä siitä moittia, että tahdomme pitää ainoan lapsemme hengissä?"
Mutta ihmisiin hän ei ollenkaan sekaannu. Katsokaa tuossa menee hänen ainoa veljensä poika Lents Morgenhaldesta, joka ei taida kehua, että hän sedältään olisi saanut sen verran kuin silmään pistäisi". "Vai niin, tuoko se Lents on? Soma mies, hienot kasvot, semmoisen olen ajatellut hänen olevankin. Käykö hän aina noin kumarruksissa?" "Ei aina, mutta nyt hän käy, kun suree äitiänsä.
Ei minua muut sanoisi, Akat saatanat sanovat, Pakanat panettelevat, Varajavat poikiansa, Luulevat lutuksiansa, Minun pienen pettäväni, Katalan kaottavani; Piru heitä pettäköhön, Tuoni heitä toivokohon, Tytöt Kalman katselkohot, Maanitelkohot Manalan. Mitäpä suree sanoista.
Virallisesti hän tunnustaa järjen ylivallan ja suree, ettei se läheskään aina ole vallalla hänen yksityisessä elämässään; samalla hänellä on hämärä aavistus siitä, että järki on paljon muuta kuin itsekkäästi laskeva ja omaa etua katsova neuvokkuus.
Ottakaa hyvä ystävä tää juusto kaupan-rikkojaisiksi ja menkää Herran rauhaan, sanoi Kreeta teurastajalle tarjoten hänelle oivallisen juuston. Mutta emmehän suinkaan Kailua kotia vie, tuumasi Matti. Viedään nyt Matti, viedään, maanitteli Kreeta ja lisäsi surunsointuisella äänellä: muuten minä kuolen ikävään. Onpa tuo hassu muija, kun eläintä noin suree, kuului väkijoukosta.
Puhkes joukko suurest' itkemähän, Kukaan seisonut ei kyyneleittä, Mutta neitin kyynelehet loisti, Pitäin kättä kaatuneen, hän lausui: "Vietetä ei murhein muistoasi, Ei kun sen, mi lähtee, unhohtuupi; Suree isänmaasi sua, niinkun Lämmin kesä-ehto kastett' itkee, Täynnä loistoo, riemua ja laulua, Syli auki aamuruskoo kohden." Sven Duuva.
"Lady Edith", sanoi kuninkaatar pahoillansa, "suree sormustaan, jonka olemme häneltä voittaneet. Me tahdomme antaa tunnusmerkin teille takaisin, kaunis orpana, mutta teidän myös tulee puolestanne sallia meille vähäinen voittoriemu sen viisauden ylitse, jota usein on eteemme levitetty ikäänkuin sotajoukolla lippua". "Voittoriemu!" huudahti Edith harmistuneena, "voittoriemu!