United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen terve. En ole ollut terveempi muulloinkaan. Mutta toivottavasti minä kuitenkin näen, mitä silmäini edessä tapahtuu. Mutta tällä tavalla eivät, hyvä rouva, asiat saa jatkua. Meidän täytyy paremmin pitää silmällä ja huoltaa muka pikkuseikkojakin. Esimerkiksi tuo Marjetta, tekeekö se tyttö milloinkaan mitä käskee? Sinä olet liian leväperäinen hänen suhteensa.
Selma hiukan rypisti silmäkulmiaan. Luulivatko nuo, että heitä kaivattiin? Mutta Annipa arvon hoksasi huutaa heitä pois. Mitä te viivyttelette? Siellä jo rinkitanssi on käymässä, laulu kuuluu. Ja sillä kertaa tytöt hävisivät. Selma päätti olla Annille hyvä. Tässä on kaunis näköala, sanoi lehtori. Emmekä pysähdy lepäämään? Vai tekeekö mielenne sinne tanssimaan? Ei toki, ei ollenkaan.
Metsänvartija Orri on piiloittava sinut luolaan; hiivi yöllä kellarin raunioiden luo: lähetän sinne Periniksen kertomaan sinulle, tekeekö joku minulle pahaa." "Ystäväni, ei kenkään ole uskaltava sitä. Lymyän Orrin asunnossa: jos joku loukkaa sinua, niin silloin varokoon hän minua niinkuin sielun Vihollista."
Eikä hän tahdo ottaa omalletunnolleen, että mies mahdollisesti häntä löisi, jos hän ei tottelisi. Mutta nyt hän sitä kuitenkin suree ja katuu eikä tiedä, tekeekö sittenkään oikein. Tähän minä nyt siis tulen hautautumaan, kuka tietää kuinka pitkäksi aikaa. Tämähän on kuin munkin kammio, minähän olen kuin vanki.
No, hiisi vieköön! tekeekö joku silloin lapsensa onnelliseksi, kun huolimatta hänen taipumuksestaan suutarin työhön, pakoittaa hänen lukemaan kieliä ja valtiotiedettä, tehdäkseen hänestä umpimähkään valtiomiehen?
Rouva siis kaikessa hiljaisuudessa söi, ja vähän päästä alkoi maisterikin syödä. "Hyvän ruokahalun se vuori-ilma tekikin, se rapakon rämpiminen", sanoi rouva ruoalta päästyään. Maisteri vilkaisi vaimoaan lasisilmiensä alitse. "Rapakon rämpiminen!" matki maisteri. "Tekeekö se ruokahalun?" "Ka, mitäs tuo muuta tehnee", sanoi rouva ja meni kyökkiin.
Ja sen te sanotte ylenkatseellisesti. Tekeekö se kai mitään asiaan, eikö se ole hyvä työ... Rakas kapteeni Berndtsson, te olette valistunut ihminen lämpimällä sydämellä ... riistäkää itsenne irti kaikista näistä ennakkoluuloista jotka rippuvat nimissä tai viroissa, kaikki ihmiset ovat yhtä hyviä.
Kuningatar, joka ei tavallisesti milloinkaan jätä pesän keskellä sijaitsevia kennokakkuja, liikkuu levottomana läähättäen riehuvan, kehässä pyörivän joukon pintaa myöten. Tekeekö se näin lähtöä jouduttaaksensa vai sitä viivyttääksensä? Käskeekö se vai rukoileeko se? Edistääkö se tätä ihmeteltävää kiihkoa vai onko se itse sen alaisena?
»Koska sattui puheeksi kirjallisuus», lausuin, »niin sallinette minun kysyä, miten kirjoja nykyjään julkaistaan? Tekeekö senkin kansa?» »Tietysti». »Mitenkäs se on mahdollista? Julkaiseeko hallitus kaikki, mitä kirjoitetaan, yhteisellä kustannuksella, vai pidättääkö se itsellensä sensuroimisoikeuden ja laskee painosta ainoastaan sen, minkä hyväksi näkee?
Vai niin, tekeekö mielesi vielä nauramaan? *Forsberg*. Anna minun olla. Nauroinko minä sinua? *Friman*. Sinä nauroit, ja sen tähden minä työnnän sinut penkin alle. Kaikki pojat Kokoutuvat ympärille. *Bas*. Mitä nyt, veitikat? Mitä te tuolla lailla meluatte koulussa! Käykää paikoillenne. Friman, tule tänne. Löitkö sinä Forsbergia? *Friman*. Hän nauroi minua ja minä kaadoin hänet maahan.