United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meillä on nälkä. Antakaa meille palanen leipää ja viilipytty! Jos vain teidän majesteettinne tyytyy meidän halpaan ruokaamme ... vastasi Kreeta ja punastui korviaan myöten. Kuningas pyörähti selin harmissaan. Se on sietämätöntä, että minut kaikkialla tunnetaan, kuiskasi hän toverilleen. Emäntä hyvä, huudahti tämä reippaasti, te taidatte luulla tätä poikanulikkaa kuninkaaksi!
Kreeta rupesi itse käymään Suutarilla, ja teki aina "tikusta asian", että sai vain tulla Ollia tapaamaan. Olli ei ollut hänestä tietävinäänkään. Mutta Kreeta kävi yhä rohkeammaksi. Hän tuli taas eräänä päivänä, ja teki itsensä aika lailla suloiseksi: "Ethän sinä, Olli, enään muistele sitä pientä pahaa, jonka silloin tein, kun meillä lakkasit kulkemasta?" "Muistan kyllä!"
Luvatkoon hän ennemminkin antaa minulle sen kuparisormuksen, jonka aina olen nähnyt hänen isänsä sormessa; se olisi omansa minulle. Et tiedä, mitä pyydät, Kreeta! Isäni pitää hyvin suuressa arvossa sitä kuparisormusta, vaikkei kukaan tiedä miksi. Bernhard, sanoi hän minulle kerran, minä kuolen äkillisellä kuolemalla, niinkuin äitisikin.
Jääkeli oli juuri viimeisillään, ja kaikki varoittivat häntä ajamasta, mutta hurjana ja hulluna pieksi hän hevostaan, ja niin murtui jää ja... Ja kaikki...? Ei kuin hän yksinään. Kuusi vajosi, mutta viisi pääsi jälleen ylös. Kuudes oli Janssen. Jumalan olkoon kiitos! huudahti Bertelsköld, ja syvä helpotuksen huokaus kevensi hänen rintaansa. Kreeta katseli häntä hämmästyen, miltei ankarasti.
Unohdinhan, että olen kenties vienyt sinulta rakkaimman poikasi. Kreeta koetti hymyillä niinkuin oli aina ennenkin hymyillyt, jolloin hänen ilonsa valaisi kuin aurinko kaikkea, mitä kohtasi. Nyt on kreivi aivan väärässä, sanoi hän. On niin monta, jotka pitivät kreivistä, sekä tässä maassa että toisella puolen merta.
Vouti ei näkynyt olevan kuulevinaankaan tuota oppinutta viittausta, vaan vei vieraansa avaraan saliin, jonka takana vielä oli kaksi kamaria. Levähdä nyt, sanoi hän, minä käsken Kreetan tuomaan ruokaa. Kreeta tuli. Ylioppilas tarttui hänen käteensä ja puristi sitä lujasti, mutta tyttö loi kulmansa alas, varmaankin peittääkseen itkettyneitä silmiään. Mitäs nyt? sanoi Johannes ystävällisesti.
No!... Huomaatko nyt itsekin jo?... Kuka käski sinun aina pelätä ihmisiä!... niinkuin nyt viimeksi isäntääkin juuri. Ja nyt en ymmärrä pelätä häntä enää ollenkaan! Ajatelkaa, Kreeta, hän kutsui minua Hallaan!... Hän lupasi odottaa minua...
Vappu oli istunut pienen tupansa eteen ja istui katsellen laveata vedenpintaa, kun molemmat tytöt tulivat. Hän ei huomannut heitä. Hän laulaa hyrytteli hiljaa itseksensä, liikuttaen itseänsä laulun tahdin mukaan. Sesilia lähestyi ystävällisesti ja koski eukon olkapäähän. Vanhuksen katse kirkastui. "No, hyvää iltaa, neiti! Ja Kreeta neiti myöskin! Jumala siunatkoon tämän illan kaunista aurinkoa!
Minäkö, herra kreivi? kysyi Kreeta punastuen. Sanoithan kuitenkin äsken. Sanoin siksi, koska ette muuten olisi minua tuntenut, ja silloin olisi ... teidän yhdesneljättä rakkautenne ollut lopussa. Yhdesneljättä rakkauteni? Mutta minähän olen aivan unohtanut ruhtinattaren. Onko hän tuolla sisällä? On, hän nukkuu.
Kreeta kumminkin oli varovaisin kaikista, hän käänsi vasemman sukkansa nurin, sillä siten sanoi hän silmänsä näkevän asiat oikein. Eikä asia katsomisesta valjennut, ei valjennut hevonenkaan, musta se oli, ja kiiltävän musta sittekin. Onkohan joku vaan luvatta hevosta vaihtanut kanssanne, sanoi isäntä miettien. Ruvettiin siinä miehissä hevosta katselemaan.