Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Kepolan Kreetakin oli tullut "kuokkimaan", mutta ei kehdannut oikein edes silmiäänkään näyttää, syystä, että armottomat poika-nulikat ja jopa joku isompikin osoittivat häntä sormella ja sanoivat: "saat, Kreeta, rieskoja nyt paistaa", ja "tuhka pussia kantaa", j.n.e. Kanalan Kaijasta ja Tuorilan Tiltasta ei tehty liiaksi pilkkaa, he olivatkin kutsutuita , mutta kyllä hekin osansa saivat.
Saa siinä kutoessa edes päivän kulumaan ... se hyvä sillä! Joko sinä taas itket?... Johanna ... mitä tuo tuollainen on! Et saa jättää itseäsi noin suremaan ... et saa! Oi, Kreeta!... minun on niin vaikeata olla ... niin vaikeata. Johanna ... älä nyt ole lapsellinen! Ajattele, ehkä hän tuleekin nyt tänä yönä taas...?
Hän kohotti pojan syliinsä, suuteli häntä ja sanoi lempeästi: En minä tahdo tehdä äidillesi mitään pahaa. Tiedätkö, poikaseni, että äitisi ja minä olemme olleet hyvin hyviä ystäviä ennen vanhaan, lisäsi hän hiljaa. Jää oli sulanut. Mutta Kreeta pelkäsi koskettamasta tuota arkaa ainetta.
Hyi, se on jumalatonta, se on inhoittavaa... Kreeta herkesi soutamasta ja vene liukui yhä hitaammin vettä pitkin. Niin, näetkös, jatkoi nuorukainen totisesti, meillä on nyt sota sekä kotimaassa että ulkomailla. Lewenhaupt marssii venäläisiä vastaan Viipuriin, ja ensin oli aikomus, että minä menisin mukaan.
Mutta rakastatko sinä minua todellakin, Kreeta? keskeytti hänet nuorukainen ollen yhä omissa mietteissään. Huomenna matkustan minä täältä monen sadan penikulman päähän; minun pitää saada tietää, kenen edestä elän ja taistelen. Bernhardin pitää unohtaa minut, sanoi tyttö miettiväisenä, samalla kun tietämättään musersi karpalomarjan sormiensa välissä.
Nuo sanat kuultuaan kalpeni nuori nainen niin, että lapsi huolestuneena kysyi: Oletko sairas, äiti? Kreeta kutsukaamme häntä sillä nimellä, sillä olihan hän kappalaisen nuori vaimo, vanha ystävämme Mainiemestä toimitti pois uteliaat lapset ja astui kamariin. Mitä hän näki siellä?
Kreeta? huudahti vanhus, kavahti seisoalleen ja lankesi tulijaa kaulaan.
Oli kuinka olikaan, Kreeta se oli taaskin laulanut omiansa. Nyt olin omin korvin saanut sen kuulla. Minua, poika-nulikkaa ei hän ollut karttanut, vaan antanut "lapsellisuudellensa" matkan ratoksi vähän vapautta, vaikk'ei hän juuri ihmisten aikana "lauluille ruvennut". Tuommoisia se meidän muija usein laulaa, sanoi Matti äänellä, jonka leikillisyys tuntui niin surumieliseltä.
Mutta kovuudella ei Johannan mieltä taivuteta!... Vaikk'en minä muita maailman asioita niin ymmärräkään, niin Johannan minä tunnen ja tiedän paremmin kuin te, emäntä!... niin äiti kuin olettekin... Minä olen Johannan pienestä pitäen katsonut ... ja tiedän sanoa... No, no, no, Kreeta!... antakaa nyt olla! Tehän hänelle olisittekin paremmin sopinut äidiksi kuin minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät