Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
TOPIAS. Häntä sanotaan siveäksi tytöksi. Se on se Karrin Kreeta. Siveä ja sävykäs neito; mutta ken olis asian luullut näin pitkälle käyvän? Se ensin oli kuin kärpänen, mutta kasvoipa kuin härkänen, ja näin se syntyi. Keväällä, tietäjissä käydessänsä Mikko Vilkastuksen kanssa, kohtasi Esko tytön, koska oli heillä kortteeri samassa talossa, vartoessaan tietäjätä kotiin.
Mutta saadakseen asiasta varmuuden, teki hän seuraavalla tavalla: Ensin tullessaan sisälle pisti hän elävän sammakon Kreetan käteen, josta Kreeta suuttui niin, että oli milt'ei sylkäistä Ollia silmiin. Mutta Olli oli rauhallinen ja naureskeli, istui pesän eteen ja alkoi virittää valkeata. "Mitä sinä, roikale, nyt tuumaat?" "Keittää kahvia kullalleni".
En ole sen koommin saanut takaisin sormusta, enkä juuri sitä toivokaan; jos itse olen sen katoamisesta kärsinyt, ovat alustalaiseni sen sijaan voittaneet. Olen monta kovaa kokenut, Kreeta, olen usein ollut sairaana, haavoitettuna ja kuolemaisillani, olen saanut murheita mielelleni, mutta omaiseni ovat eläneet onnellisina.
Aholla tuli Matti minua vastaan "paitansa hioilla" niinkuin pyhäiltasin suvella tapa onkin, ja sanoi kaivanneensakin minua. Kreeta on ollut vähän kivunluokassa, sanoi hän, Esteri oli mennyt taloon asioille, ja hän se nyt läksi itse karjaa laitumelta kotiin hakemaan. Kellon otti Matti minulta ja vahvisti arveluni, että se Kailun kello oli.
Kreeta hymyili: Mitäpä ei lapsi luulisi osaavansa! Mutta varmaa on, ettei ruhtinatar Julianasta tullut Kaarle XII:n äitiä. Kuka tietää, miltä olisi pohjoismaissa näyttänyt, jos niin olisi käynyt?
"Nyt minulla on halu lähteä kylään", sanoi hän isälle. "Kepolan Kreeta ei lakkaa minua hännittelemästä ennen, kuin se tulee hänelle mahdottomaksi. Minä käsken poikani panna hevoisen eteen ja me lähdemme Liikalaan". "Kyllä minä lähden". "Jumala kanssanne matkalle!" ehätti äiti-muori sanomaan, tullessa juuri parahiksi kuulemaan Ollin viimeistä sanaa.
Vaan sitä ei kukaan tiennyt, että nuori kreivi lapsellisen rakkautensa tähden Kreetaan oli hänkin päässyt hiukan osalliseksi Jaanan ystävyydestä ja että hän usein Kreetan kanssa salaa pistäytyi Jaanan majaan. Ei nyt muorin kannata torua, virkkoi Kreeta, katsoen pitävänsä heittäytyä iloisemmalle tuulelle.
Huolin, huolin kai!... mutta sitte ... sitte keväästä vasta ... te tulette ... tulette katsomaan minun lastani... Hyvästi, Kreeta ... ja kiitos teille kaikesta ... kaikesta! Johanna! lapseni! Niin ... sitte minä tulen ... tulen katsomaan sinun lastasi, Johanna... Jää Jumalan haltuun! Kyllä ... useinkin... Jääkää Jumalan haltuun! Hyvästi ... ja kiitos sinulle Johannasta.
Hopealusikka pysähtyi liikkumattomaksi pytyn laitaan; puulusikka pysähtyi yhtä liikkumattomaksi kuninkaan huulille. Kalpeana hämmästyksestä kiiruhti Kreeta kamariin.
Kyllä sinun nyt kelpaa, Johanna!... Hänestä kun tulee isäntä taloon, niin saat, mitä iki maailmassa vaan tahdot... Hän ei sinulta tule kieltämään mitään ... sen minä takaan! Saat olla iloinen, että näin sattui! Niin minä olenkin! Ja Kreeta!... minun täytyi luvata hänelle, etten enää karta häntä!... ja antaa oikein kättä päälle...
Päivän Sana
Muut Etsivät