Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Hänen armonsa kreivittären terveys ei ole ollut oikein hyvä viime kevännä, ja kreivi Torsten on sangen heikko neljätoistavuotiaaksi, mutta kun näkee kreivi Kustaa Aadolfin ja neiti Ebban, niin ei uskoisikaan kreiviä ainoastaan kaksitoista- ja neitiä kymmenvuotiaaksi, niin vahvan ja rehevän näköisiä he ovat juuri niinkuin teidän juotetut vasikkanne, Kreeta muori, käyttääkseni vähemmän sopivaa, vaikka kyllä näin maaseudulla hyvinkin tavallista vertausta.
Aallot kuohahtaisivat hänen päänsä päällä, mutta järvi tyyntyisi jälleen. Olen vihainen, niin vihainen Bernhardille, että tahtoisin häntä purra! huudahti Anna Sofia. Paul parka! Vera parka! nyyhkytti Liisa Kreeta. No, minä ennustan, että heidän äitinsä vielä palaa, kun ajattelee asiaa; vai kuinka, serkku? kysyi isoäiti. Mistä minä sen tiedän? virkkoi välskäri. Ei juuri siltä näytä.
Ja hän likisti kättäni ... niin lujasti ... ja katsoi minua niin pitkään ... ja oudosti ... että oikein vavahdin... Lähde nyt jo siitä! Kyllä ... heti... * Niinhän sinä seisot kuin näkisit näkyjä keskellä selvää päivää *. Joudu nyt vilppaasti!... Emäntä voi tulla minä hetkenä hyvänsä ... ja silloin saat uuden läksytyksen. Johan sen sain ... juuri nyt!... teiltä, Kreeta!
En ollenkaan ymmärtänyt pelätä häntä niinkuin emäntää... Oli jotain niin surullista hänessä... Kreeta!... hänkin karttoi emäntää! sen huomasin... Mahtoi hänkin pelätä ... niin kuin minä. Et sinä niitä asioita ymmärrä! Jätä sinä tuollaiset puheet!... Lapsi sinä vielä olet. Minä en enää ole mikään lapsi!... en ole.
Matin Kreeta otti juuri puuropannua pesän suusta, tyttö teki kanoja varten puretusta kuppiin, ja nurkassa ammui kirjava vasikka. Elokuun aurinko oli kirkkaudellaan tehnyt sen, että silmäni, kuten sanotaan, olivat jääneet pihalle. En siis varjokkaassa pirtissä oikein nähnyt, miten olla kuinka elää, seisahduin vaan oven suuhun, ja, hölmömäisesti kyllä, "Jumalaakaan mainitsematta".
KREETA. Isäntäni, emmehän taida teitä kylliksi kiittää. KARRI. Minä vaan maksan mitä olen velkaa. Mutta yhtä toki Jaakolta vaadin. Pidä Kreetasta; oiva tyttö on hän, niinkuin sanoin, ja taitaa myöskin olla pieni veitikka; sen näin, koska suutarin pojan pään hän kovin pani pyörään, ja mies ehkä piti asian totenaki. Mutta luulenpa toki, että hän viimein ymmärsi kaikki vaan leikiksi. Oltta, Jaakko!
Kun minä olin tuonut satulan takaisin ja yhteisin voimin olimme saaneet kuormamme rattaille ja taas pääsimme entiseen järjestykseen, päivitteli Kreeta: voi herrainen aika kun ne pärmänttäs meitä! Minä kysyin Matilta, mitä hän Venäläisille sanoikaan, koska ne niin suuttuivat.
Tilta Kurkisuo, piika: Syntynyt Limingan Heinjärven kylässä, kiitettävä töissä ja käytöksessä, sopiva esikuvaksi palveluspiioille. Priita Kirppanen, piika: Syntynyt Paltamossa, oivallinen, vaikka vielä nuori; leipää anellen tullut Liminkaan. Kreeta Luhankoinen, ruokkotyttö: Syntynyt Limingassa, yhdentoista vuotinen, aika äkäpussin alku.
Ah! polvillaan sua pyytää oma kulta: Suo, päästän surkeuden kahleet sulta! Niin, rukoilkaamme Pyhiä polvillamme! Kas, täänpä kammion alla Pauhinalla Helvetti kiehuu, Häijy se riehuu, Vimmoissansa! Kreeta, Kreeta! Se ystävän oli ääni! Miss' on hän? Kuulin kutsuntansa. Vapaa olen! Ken mua estää saa! Hänen rintaa vasten painan pääni, Tahon lentää vaan hänen kaulahansa Ja siin' ikipäiviks' uinahtaa!
Hevosia oli tätä matkaa varten jo viikkokausia jyväväellä tallissa syötetty. Pian he ennättivät Renkalan metsään, joten leikkuuväen ei sopinut heitä nähdä. »Kylästä heitä vielä näkisi», sanoi Mäkipään Kreeta. »Mutta sinne ei nyt mennä», virkkoi vouti. »He ei, ei sinne enää joutuisikaan», vastasi Kreeta, »mutta jos siellä olisi, niin paremmin näkisi kuin täällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät