United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olen sitä usein rukoillut. Johanna ... minkä?... mitä sinä rukoilet? Lasta... Herra meitä varjelkoon!... Johanna! Silloin en pelkäisi odotusta ... en pitkiä päiviä ja öitä... Minulla olisi ehtymätön ilon ja onnen lähde itsessäni ... lapsessani ... oi Kreeta! Lapsi, lapsi! Jumala sinua siunatkoon, Johanna! Oi Kreeta... Kreeta!
Siellä Matti sitoi hevostansa veräjän-pylvääsen, ja Kreeta kiipesi "plikan" kanssa alas kuorman päältä, pian olivat he pirtissä; ja vähän vielä pakistuamme lähdimme neljässä hengessä Hämeenlinnaa kohden.
Kreeta hymyili, mutta niin omituisella tavalla, että kyyneleitä kimalteli hänen silmäkulmissaan. Olisipa sekin laitaa! sanoi hän. Ei koskaan ennen ole hän, Bernhard, puhunut tuolla tavalla. Se on kummallista; Tukholmassako hän on sellaista oppinut? Sanonko hänelle jotakin.
Ja sitte minä aloin ajatella oloani täällä kotona ... ja minun tuli väliin niin vaikea olla, että oikein itketti... Vai tuollaisia asioita sinä olet alkanut mielessäsi hautoa? Puhu sitte, ettei sinulla enää ole hauskaa täällä ... tällaisten vanhojen kanssa kuin minä ja Tapani. Voi, voi teitänne, Kreeta!... mitä te puhuttekaan?
En suinkaan minä sikaa säkissä osta enää toista kertaa! Se kai teidän pitäisi ymmärtää. Olisi sinulla jo pitänyt olla valitsemisen varaa. Kyllä vaan meidän emännällä on jo omansa katsottuna... Johan te, Kreeta, tiedätte enemmän kuin minä itse. Sanonko minä?... kuka?... Hallan nuori isäntä!... eikä kukaan muu! Hallan Jaako!... Sepä vasta olisi!... Hänhän on jo vanhaa sukuakin sinulle, Mailiisa.
Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu, sanoi hän itsekseen. Eikö Suomessa sitten olekaan enää muuta oikeutta kuin verisen väkivallan? Mutta Kreeta on pelastettava; olkoon Jumala sitten hänen isälleen armollinen, jos he todellakin saavat hänet käsiinsä.
KREETA. Minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa! ESKO. Sydämeni on kovin kipeä. Minä en voi ymmärtää, kuinka hän sai minun allensa. KARRI. Hän on vahva! ESKO. Minä olen vahvempi. Mutta millä keinolla sai hän minun allensa? Usko minua, jos tahdot, mutta se ei käynyt rehellisellä tavalla. Hän kamppasi. ESKO. Sitähän pelkään minäkin. Sinä taidat sen todistaa? MIKKO. Hän kamppasi.
Ottakaa hyvä ystävä tää juusto kaupan-rikkojaisiksi ja menkää Herran rauhaan, sanoi Kreeta teurastajalle tarjoten hänelle oivallisen juuston. Mutta emmehän suinkaan Kailua kotia vie, tuumasi Matti. Viedään nyt Matti, viedään, maanitteli Kreeta ja lisäsi surunsointuisella äänellä: muuten minä kuolen ikävään. Onpa tuo hassu muija, kun eläintä noin suree, kuului väkijoukosta.
Aika on kulunut, sanoi viimein Kreeta. Nyt näette, kuinka mielettömiä uskoitte. Antakaa minulle kiusaaja takaisin, ja se on iäksi päiväksi vajoava aaltojen syvyyteen. Vielä on minuutti jäljellä! kuiskasi Bertelsköld, jonka silmät muuanne kääntymättä seurasivat suuren, oven pielessä riippuvan seinäkellon viisarin hidasta kulkua. Kreeta pudisti päätään.
Kreeta! pääni pyörään käy, koska muistelen, että kohta olen yhtä kanssas, eli toisin, minä tulen sinuksi ja sinä minuksi, sanalla sanoen, Esko on Kreeta ja Kreeta on Esko; ja kutsukoot meitä sitten joko Eskokreetaksi eli Kreetaeskoksi. Niin.