United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tulkaa tapaamaan Gordon'ia aamiaisella huomenna kymmenen aikana. Minä asun vielä vanhoissa huoneissani." Sillä välin kuin sukulaiset näin puhelivat, oli Lady Glenalvon istunut Kenelm'in viereen ja katseli ääneti hänen kasvojansa. Nyt hän puhui: "Hyvä Mr Mivers, te saatte monta tilaisuutta puhua Kenelm'in kanssa; älkää nyt kadehtiko että minä viisi minuuttia puhun hänen kanssansa."
Minä käytin hyväkseni sitä hetkeä, jolloin minut jätettiin yksin ja kun jo tänä aamuna havaitsin, miten minun ryöstämiseni oli ymmärrettävä, laskeuduin ikkunan kautta lakanan avulla; sitten, minä kun luulin mieheni olevan täällä, riensin tänne häntä tapaamaan. Jättäytyäksenne hänen turviinsa?
Ei toki, ole sinä vaan täällä niin kauan kuin sinua haluttaa. Mutta kuinka sinä menet? Minulla on eräs tuttava vaimo soutajana. Antero tunsi, että hänen olisi pitänyt seurata sisartaan, jota ei ollut tavannut kymmeneen vuoteen ja joka oli tullut häntä tapaamaan, mutta ei voinut mitenkään pakottaa itseänsä siihen.
Hän istuutui penkille ja puserteli käsiään nyrkeiksi. "Sitten Aulus on ryöstänyt hänet ja voi silloin Aulusta!" "Aulus Plautius kävi täällä tänä aamuna. Hän ei saanut tavata minua, sillä minä olin lapsen luona, mutta hän oli kysellyt Epaphroditukselta ja muiltakin Caesarin palvelijoilta Lygiaa ja luvannut tulla takaisin minua tapaamaan." "Hän tahtoo turvata itsensä epäluuloilta.
Miten vain tahtoo sitä nimittää... No niin, se siitä! Sinä tahdoit tavata heidät? En. Tulin tänne sinua tapaamaan. Mielestäni luulin kuulleeni kuitenkin sinun mainitsevan, että olit tullut heidän tähtensä. Aivan oikein! Mutta minulla oli asiaa vain sinulle. Tahdoit neuvotella minun kanssani heistä? Niin... Mutta anteeksi, eikö sinulla ole tarjottavana jotakin juotavaa?
Talon löysin, lähetin portinvartijan ylös viemään kirjeen ja korttini ja kysymään, saisinko tulla sisälle tapaamaan haettavaani. Itse odotin alhaalla, kävelin edes takasin portin edustalla. Kävelin kauan, ei tullut mitään vastausta.
Illan suussa Henrik meni konetehtaalle Gabrielia tapaamaan. Hän oli päättänyt puhua viimeisen kerran suoraan tämän kanssa hänen asioistaan. Ja nyt sen viimeistään pitikin tapahtua, sillä huomis-aamuna oli Henrikin määrä lähteä Turusta. Hän tapasi Gabrielin tulemasta jo hyvän matkaa tehtaalta poispäin.
Heikkikin, joka muuten palavasti halusi pian saada puhutella Anttia, katsoi parhaaksi antaa hänen ensin syödä syötävänsä ennenkuin meni tapaamaan. Terve mieheen! Kah, Heikkikö se on! sanoi hän nielaistuaan viimeisen palan, viskasi rahat myymäpöydälle ja jätti kaikki semmoisekseen: veitsen voihin, olutlasin lautaselle ja lautasliinan rutistettuna yhdeksi mykkyräksi pöydälle ruokien keskelle.
Milloin ilma vain oli suotuisa, silloin nämä kaksi vanhusta riensivät toisiaan tapaamaan, mutta ei toki toinen toisensa luona, sillä sehän olisi vaatinut suurempaa seurustelusääntöjen noudattamista, vaan puolueettomalla alueella, pienessä huvimajassa, jonka he erityisesti tätä varten olivat rakennuttaneet tilojensa väliselle rajalle ja jossa he näinollen olivat kumpikin kuin omalla pohjallaan ja voivat olla kuin kotonaan.
No, hänet oli kapteeni unohtanut, ja nyt hän olisi mieluimmin tahtonut päästä hänestä, mutta vartija huomautti, ettei pitäisi jättää kuulematta sitä, joka semmoisena hädän hetkenä oli tullut häntä vankeudessaan tapaamaan; eihän se voi mikään vihollinen olla. Mutta pitäkää kiirettä! Muistakaa että olette puettu univormuun! Näin sanoen lähti hän huoneesta.