United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rakas kreivi, Erillä hänest' olkaa! EDMUND. Huoleti! Kah, hän ja herttua, hänen puolisonsa! Ma ennen voiton annan pois, kuin siskon Hänestä ennen mua voiton saada. ALBANIAN HERTTUA. No, armain sisko, hauska nähdä teitä! Cordelian luo kuningas kuuluu menneen Ja muutkin, joita kova hallintomme On loukannut. Jos en voi olla suora, En uljas olla voi.
Pois käänny, häntä itke; sano sitten Hyvästi mulle, sano kyyneleesi Mua tarkoittavan. Kelpo teeskelyllä Osaasi näytä; paina siihen täysi Totuuden leima. ANTONIUS. Vereni jo kuohuu. CLEOPATRA. Kah, hyvin käy; mut osaat paremminkin. ANTONIUS. Haa, kautta miekkani! CLEOPATRA. Ja kilpesi! Yhä parempaa, mut viel' ei parahinta. Charmiana, kas, kuin Rooman Herkulesta Tuo raivo kaunistaa.
Ja asian selvitykseksi hän kirjoitti taululle koko rivin k ja h kirjaimia. "Kah kummaa", sanoi Tuomo setä ja silmäili nuorta opettajaansa ihmetellen ja kunnioittaen. Sitten hän tarttui rihveliin uudestaan ja kävi taas uutterasti harjoittelemaan. Sillä aikaa oli illallinen valmistunut ja Chloe täti kutsui suosikkinsa nuoren Yrjö herran jakamaan heidän ateriaansa.
Toki kohta tointui, vieri sanat sorjat suusta: »Jaakko, kah, sa putositko pilvistä vai puusta? Kauan oon jo tuuminut sun ottaa ruukin pestiin. Kaksisataa saat jo heti. Käytkö kera kestiin?» Lausui, otti lompakosta punalaitaa kaksi. Mutta Jaakon poski lens kuin lumi valkeaksi. Kuului kumea karjahdus ja puukko kirkas kiilsi, syvälle se ruukin herran rintaluihin viilsi. Huuto, melske, meteli!
Missähän se lieneekään se tämänpäiväinen lehti? Eikö Reetta sitä jo ole ? HILMA. Kah, Onni! Hyvää päivää! En tiedä, mutta tännehän sillä on aina tapana se . ONNI. Mitä haet, kultaseni? HILMA. En mitään. HILMA. Kiitos! (Istuu ja rupeaa lukemaan.
Mut sinulla On hyvin äreä ja häijy muoto; Sä ällös lähemmäksi lähene. Niin voipi lapsi väliin pistellä Ja kielens' olla veistä terävämpi! JOHANNES. Kah poika heittiötä! Kehdossa Jo osoittaa hän suomalaista mieltä! Mut kyllä hänen kesytämme. Mikä On nimesi? ILMARI. On suoraan Ilmari. Mut hyvää iltaa armollinen pispa! PISPA HENRIK. Sa tunnet minun?
Kun kapteeni seisahutti Raasilan vierasten huoneen eteen, uskalsi Heikki ensi kerran puhua isännälleen. "Kotoni on tässä ihan likellä, saattaisinko saada pitäydä siellä" rukoili hän. Kova "ei!" kaikui hänelle vastaukseksi. "Kah tuossa on poika, joka pelasti provastin rahat!" huusi samassa Raasilan isäntä, joka oli tullut ulos katsomaan vierasta. "Mitkä rahat?" kysyi kapteeni äreästi.
"Kah, kas, Erkki Ollikainenhan se onkin!" huudahti keskievari iloisena ja ojensi nuorelle karhunpyytäjälle kätensä. "Kiitos avustasi; sitä en milloinkaan unhota. Ilman sitä olisin kai nyt revittynä tässä". "Kiitos, kiitos", vastasi Erkki ja pudisti Torkkulaisen kättä. "Mutta ei vielä ole kokonansa hädästä päästy. Kaksi on jäljellä vielä".
Mutta kah: nythän äiti jo tulikin kaupungista», keskeytti Liisa yht'äkkiä vilkaisten ulos kuusiruutuisesta ikkunasta, jonka laudalla kukki köyhänilo ja josta näkyi metsikön lomitse kaista Saimaata, tummansinistä, tuulista ja surumielistä.
MAALARI. Niin, elämää on hiukan jäljitelty. Tuo ilme onko hyvä? RUNOILIJA. Toden totta, Se voittaa luonnon; taiteen mahti tässä Elävämp' on kuin itse elämässä. MAALARI. Oh, sillä herralla on ystäviä! RUNOILIJA. Ateenan senaattorit! Miekkoiset! MAALARI. Kah, vielä lisää! RUNOILIJA. Sit' ystävien tulvaa, sitä virtaa!