United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän palasi kylään takaisin, se näytti hänestä tyhjältä, ja hämärässä, uudistalokkaan lapsia tuudittaessaan, ei hän saanut huuliltansa ainoatakaan laulua, vaikka hän muulloin aina laulaa liverteli kuin leivonen. Hänen täytyi aina ajatella, missähän veli nyt on, mitä hänen kanssaan puhutaan, miten häntä vastaanotetaan, ja kumminkaan ei hän voinut sitä mielessään kuvailla.
Yhdestä asiasta minä olen varma: jos äidillä olisi korkea sija taivaassa, hän kumartuisi aina alaspäin auttaaksensa toista ylös taikka siirtyisi paikaltansa muitten edestä. Mutta missähän korkeimmat sijat taivaassa lienevät? Keisarin hovissa ovat ne tietääkseni ne paikat, jotka ovat lähinnä häntä; seitsemän vaaliruhtinastamme seisovat aivan ympäri valta-istuinta.
"Koko retki kestäisi hetken taikka korkeintaan kaksi, ja paitsi nahkaa saisimme melkoisen määrän tuoretta lihaa laivaan. Mitä te arvelette asiasta, katteini?" "En ainakaan minä kieltäisi sitä," vastasi tämä, "jollen tällä haavaa tarvitsisi kaikkia merimiehiäni, Martti. Mutta missähän se nyt on koko karhu? Minä en voi eroittaa sitä ensinkään."
Joku taas sanoi: »hullua miestä kun luopi ojista niin paljo raakaa maata pellolle, mitähän se luulee niiden kasvavan?» joku taas: »missähän luulee nurmikoita niittävänsä, kun kaikki pyörtänönsä ojiksi panee ja muutoin repii ne poijes?» Ja monta muuta semmoista puhetta sain kuulla, jotka eivät yhtään olleet mielipiteitteni kanssa yhtäpitävät.
ROOPE. Missähän se on koko päivän ollut, kun ei ole näkynyt? KALLE. Hilmako vai? ROOPE. Hilma niin. KALLE. Oli se murkinan jälkeen käynyt pirtissä. Oli ruotimuorille näytellyt koljalta, korvarenkaita ja sormuksia, jotka kehui saaneensa rustmestarilta. ROOPE. Ne oli kai kihlat, ne? KALLE. Kai ne sitten niitä oli Yöllähän se palasi kaupungista se rustmestari.
Mutta missähän se Anna-neiti nyt viihtyy; itkeä tillittää kai jossakin loukossa eikä tee työtä edes ruokansa edestä." Osaksi olikin se oikein arvattu. Anna oli mennyt ullakolle, saadaksensa rauhassa itkeä oikein sydämen pohjasta. Tähän asti ei ollut isäntä vielä käsin kosketellut häntä; nyt sekin oli tapahtunut. Kuitenkaan ei katunut Anna tehneensä isännän kieltoa vastaan.
Päivä oli raitis ja kaunis, koko kylä oli auringon valaisema, ja huurteiset puut kimaltelivat mihinkä vaan katsoi. Tämä valoisa näköala loi häneen uutta voimaa. Hän kuivasi kyyneleensä ja katseli taas ympärilleen. Missähän hän on? Tuleeko meidän ainiaaksi erota? Tukahuttava tuska puristi uudestaan hänen sydäntänsä.
Tulen alakuloiseksi ja surulliseksi enkä voi olla tekemättä viittauksia lähdöstäni. »Missähän lienen ensi kesänäkin näillä ajoin? Kuinka teillä silloin lienee, kun minä palaani» Hän sanoo siihen vain: »Niin, se on totta, sinähän matkustat kohta pois. Kuinka kauan aiotkaan viipyä?» »Kaksi vuotta vähintäänkin.» »Kaksi vuotta, vai niin.» Ja muuta ei mitään.
Sunnuntai-iltoina, jolloin kaikki huvittelivat itseään, seisoi Avojalka usein äänetönna ja liikkumatta talonsa ovella ja katseli ulos maailmaan ja taivaalle, näki lintusten lentävän ja uinaili siinä, muuttaen ajatuksissaan tuonne etäälle, missähän muka nyt Dami on ja miten hänen on laita; toisinaan katsoa tuijotti hän taas kauan aikaa jotakin ylösalasin käännettyä auraa tai kanaa, joka kuopi hiekkaan kuoppaa itselleen.
Kunhan vielä kaksi saadaan, niin ei kapinasta tule mitään. Ei ne tyhmät talonpojat mihinkään kykene, kun päälliköt ovat poissa... Missähän Björn viipynee? Hänen olisi pitänyt tulla jo eilen. Neljän päivän kuluttua me lähdemme. Jos hän ei siihen ole ehtinyt tulla, niin hän ei tulekaan. Me tapaamme hänet Kajaanin ja Nurmeksen välisellä tiellä.