United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hämehestä sulhot saapui, toiset kaahloi Karjalasta, samosi Savon kylistä, vieri Viipurin rajoilta." Miinan vanhemmat, jos kukaan, olivat tuosta sulhastulvasta mielissään ja kehottivat tyttöänsä ottamaan milloin tään, milloin tuon kihlat vastaan, mutta Miina ei suostunut sulhasihin, mieltynyt miehiin hyvihin.
Ei ole vanhan ilo siellä, missä nuoren, eikä nuoren siellä, kussa vanhan; jos häntä seuraisin, olisin kuin häkissä lintu.» Muori otti nyt kihlat esille: »Katsoppas näitä kaikkia, mitä sinulle, torpan tyttärelle on tarjona! Eiköhän toki minun tyttäreni ymmärrä ottaa, mitä vain kerran hänelle tarjotaan.»
"Minä en suinkaan vielä ole teidän kihlojanne vastaan ottanut, enkä poikanne vaimoksi eläessäni tule, vaikkapa isänikin sadankertaisilla kahleilla sitoisi minut häneen." Tommi emäntineen astui nyt kamariin ja lausui: "Nyt, tyttäreni, ota kihlat vastaan, ja kolmen viikon perästä vietämme iloiset häät."
Jussila jätti kihlat muorin haltuun, sanoen: "Noh, siinä toivossa, että vielä kaikki käypi, kuten sanotte, jätän kihlat tänne toistaiseksi; puhukaa, Mäkelä hyvä, tekin sananen minun parhaakseni." Matti lupasi ja Jussila läksi ulos. Täällä kiipesi ukko kääsyihinsä, löi Liinaharjaa selkään ja läksi matkoihinsa.
Muisto Anna-Liisa vainajasta pehmitti muorin sydämmen ja kukatiesi vielä tuo Mikon viimeinenkin viittaus tehokkaasti siihen vaikutti. "Hm kummallista", sanoi muori ikään kuin itseksensä ja lausui sitten Mikolle: "Menköön vain Kustu kartanoon onneansa koettamaan; mutta kerran minun vielä täytyy tyttöäni puhutella, ennenkuin kihlat pois lähetän.
Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui, toisen itki, Vuotti miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Miestä mielen myötähistä. Rautamies merestä nousi, Rauta suuna, rauta päänä, Rauta kukkaro käessä, Rauta kihlat kukkarossa. "Tules mulle neiti raukka Rautamiehen puolisoksi!"
Tämä puhui pitkältä siitä, että eihän yksi erehdys vie ihmistä niin pilalle, ettei vasta maailmassa saattaisi olla niinkuin muutkin. Anna Liisa alkoi vähän suostua, mutta sillä välipuheella, että kihlat täytyy kelvata takaisin, milloin hän tarjoo. Puhemies meni siitä takaukseen, ja isännän heinästätuloille oli Anna Liisa laillaan kihloissa.
Inkeri ihana neito Väen vietiin vihintupahan, Väen kihlat annettihin, Väen ei vihille saatu, Eikä miehin, eikä miekoin, Eikä uljasten urosten, Eikä vaimoin valittuin, Eikä neittenn kaunokaisten.
"Tahtoisitko rakastaa Mie työnnän tytön sinulle, Sinull' on ihanat silmät, Hänellä syän suloinen. Kunpa hänen tietäisit, Tok' et häntä heittäisi, Kihlat hänelle laittaisit, Sormukset sovitteleisit." Tahtoisinpa rakastaa Ellei kieltäisi isoni, Ellei estäisi emoni; Veikko on mennyt Wiipurihin, Siskoni on Pietarissa.
Jos joku saisi talon, vaatisi Mikko varmaankin kohta rahat, ja kenelläpä niitä tähän aikaan oli. Mattia odotettiin. Mutta kun ei sitä illallakaan alkanut kuulua, lähti Annikka Hautalaan ensi kerran sen jälkeen kun Matti oli hänelle kihlat tuonut. Kuumetauti oli vienyt Hautalan Jannenkin vuoteelle. Hän oli jo maannut viikonpäivät eikä parantumisesta ollut mitään tietoa.