United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä kiitän!... Eihän siitä ole niin väliä, jos on joku markka enemmän tai vähemmän!... Hyvästi! Loviisa. Hyvästi! 8 kohtaus. Loviisa. Sitten Emma. Loviisa. Kas siinä on nuorimies, joka kelpaa esikuvaksi... Raitis... Säästäväinen ... ja sitten niin kohtelias!... Nyt hän meni hakemaan valkeat hansikkaat... Kun Heinonen kosi, oli hän paljain käsin... Hyi kuitenkin! Loviisa.
Hän kuoli korkealla iällä vuonna 1899. Juhana Fredrik Granlund eli kirjanpainajana Turussa ja kuoli 1874. Yleisimmin tunnettuja hänen runoistaan on raitis "Kevät" niminen laulu. Muutamat ovat iloisia juomalauluja, esim. "Punssipullon kuolemasta". Eräs näytelmäkin, "Sisaren sukkeluus", on hänen kirjoittamansa.
Kevät raitis vuodenaikani on, Vain sillä on voimaa luoda, Säde yksin nousevan auringon Voi huomenen uuden tuoda. Siks nykyisyys sua siedän vaan, Ett' toivon toukoa' sulta, Mut koito en nää sun toukoakaan, Mun peittävi silloin multa. Paris 20/3 1890. Kun kiivahimmin mulla sydän löi, Kun tulisimmin silmät säkenöi, Kun povi paisui, veret kuohahti, Jos vaarat, taistot mieleen juohahti,
Hän tunsi kovan koti-ikävän ja Leena se erinomaisesti nyt tuossa jäätyneessä rannassa seisoessa muistui hänen mieleensä. Melkeempä tunsi hän omantunnon soimausta, että oli hänen niin vähin pakinoin jättänyt. Raitis koillistuuli hajoitti kuitenkin hänen mielenliikutustansa ja vähän rauhallisempana kääntyi hän mestarinsa asuntoon. Täällä oltiin juuri rupeamassa illalliselle.
Kuin tottumuksesta hakivat he toisiaan sinne. Väsyneinä lähtivät he aina sieltä ja haukotellen, kunnes ulkona raitis ilma virkisti ja sai reippaalle mielelle. Eivätkä he seuroissa pysyneet aina vakavinakaan, vaan pyrkivät nauramaan tietämättä mille oikeastaan nauroivat. Usein seuroihin mennessään jo olivat naurutuulella, jotta heidän piti peloittaa ja kauhistuttaa toisiaan vakaviksi.
Samallainen yksinkertaisuus, vaan puhdas ja raitis järjestys, vallitsi seinien sisälläkin. Ei mitään ylellisyyttä.
Nyt vihdoinkin hänen nuori raitis ruumiinsa vaati ravintonsa, huolimatta hänen sydämensä surusta. Ja varmaankin hän tällä hetkellä, jolloin hän nautti matamin hyviä vohveleita, vähemmän tunsi surunsa katkeruutta.
INGEBORG. Oo, suo minun katsoa sinuun, katsoa sinuun kauvan, kauvan! SKULE KUNINGAS. Pane pois huntu; katso minuun niillä silmillä, jotka kerran olivat kirkkaat ja siniset kuin taivas. INGEBORG. Ne silmät ovat olleet sateinen taivas kaksikymmentä vuotta; sinä et niitä enää tuntisi, etkä saa niitä enää koskaan nähdä. SKULE KUNINGAS. Mutta äänesi on raitis ja suloinen ja nuori, niinkuin silloin!
Se kuuluu heidän tapoihinsa ja luontoon. Tiedäthän sinä sen, merikapteeni. Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä luonto raitis ain! ONNEN HERRA. Farbruur Junkka on hauskalla tuulella. JUNKKA. Täytyyhän minun olla. Mutta minne Eeva on mennyt? ONNEN HERRA. Eeva on jo menossa huvimajalle. JUNKKA. Mene sinä hänen jälkeensä. Ja odottakaa minua maantiellä.
Yö oli ollut kylmä, ja aamu oli niin raitis ja kevyt, että se ikäänkuin kohotti ihmisen ilmaan jalat vain vanhasta tottumuksesta vielä silloin tällöin hipasivat maan pintaa. Jo maantietä kulkiessaan oli Olavin vallannut outo tunnelma.