United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Poissa. oli orjat, herrat. Kukki mieli vain vapahan miehen, henki hongan lakkalatvan: »Kansan valta kansan maassa.» Y
Mutta miehestä mieheen ja mielestä mieleen se aate kukki.
Siks kun paahtehessa lemmen päivän multa silmät kerran huikes niin, että aina lailla taikakeijun kierrät aamuna mun aatoksiin. Siksi nään sun nauravan kuin silloin, jolloin sy'ämes ensin nähdä sain, jolloin silmäs poltti, poskes kukki, huultes marjat kuiski: poimi vain!
Ilon rohkeus, sieluni, puuttuisko sulta ? Surus suitsevan äärellä auringon tulta, meren riemua veisaa viimana soiden ja liekkinä laulain ja karkeloiden. Kesälämmintä. Oli luodut jo uupua lämpimään.. Vain räystäillä pääskyset ilakoi, peru kukki, ja aamuin, illoin separaattori hyrräten soi.
Ja mulle sieltä näkyi, niinkuin näkyy äkisti seikka, jonka kummastelu muut kaikki karkoittavi mielen mietteet, nyt Nainen, joka yksin kulki, lauloi ja taittoi kukan taas ja toisen taittoi polultaan, joka niitä täynnä kukki. »Oi, kaunis Nainen, joka lämmittelet säteissä lemmen, kuten kertoo piirtees, jotk' olla tapaa sielun heijastajat,
Päivän pilke kalvehesta keksii, Ja sen terä kastein pirskoteltu Kiiltää helmin tuhansin ja hymyy. Eipä näinä hetkin muistettukaan Katsella, kuink' impi oli kaunis, Nähtiin enkelin vaan hymyhuulin Välkkyvän, miss' äsken kasvot kukki.
Siis muuta ei nyt mulle jäänyt lie kuin mennä, minne kesä meitä vie, se vaikk' ois sydämeni syksyn tie, kun kaikki kuihtuu kukat, laulut lakkaa; ja koska päättyy päivät katkerat, ma muistan, kuinka kukki unelmat, kohosi laulun kokkovalkeat: sua muistan niinkuin talven-käyjä takkaa.
Sitten kiipesi hän haudan reunalle ja veti lapionterän olkapäällä hyllyn haudasta pois. Silloin älysi hän, että oli unhottanut kääntää lakanan nurkan vainajan kasvoille, jottei multa niitä tahraisi. »Kukat ajavat saman asian», ajatteli hän ja lähti etsimään. Puiston puiden juurella kukki koko joukko valko- ja sinivuokkoja, orvokkeja ja esikkoja, joita Regina itse oli kasvattanut.
Virkki orja orren päästä, Paimo patsahan nenästä: "Oi on kukki jalkaseni, Ellös syökö kostitsoita! Jospa tietäisit vähäsen, Ymmärtäisit pikkaraisen, Tok' et noita söisikänä Uuen vävyn antehia, Lapsesi lähettämiä." "Sano, sano orja rukka, Mi on tässä kostitsoina?" "Jos sanon emäntä rukka, Tulet veellä viruttaatse, Muutut mullan muotoiseksi, Kaaut rauan karvaiseksi."
Sellaisina hetkinä tunsi hän itsensä taas onnelliseksi, yhtä onnelliseksi kuin ennen pienenä poikana, jolloin hän seisoi salin ikkunassa, missä suuri neeria kukki kun kuun säteet tunkeutuivat huoneeseen ja aavistuksentapaiset ajatukset liikkuivat lapsen sydämessä.