United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Moukka on moukka, ja se pistää esille joka paikassa. ROUVA RANK. Mutta miltähän se eukko näyttää Pariisi-leningissä? Syntyy sitä siinä katsella, entistä piikaa. Niin, ei ole kovinkaan monta vuotta siitä kun rouva oli piikana ja herra renkinä. Minä vielä vallan hyvin muistan ne ajat. ROUVA LINDEMAN. Muistan tok' minäkin. Makasiinirenkinä oli Penttinen täällä kauppias Nuutisessa.
Väkemme nyt on toisempi, kuin milloin Sen kömpelyyttä Julius Caesar nauroi, Mut huomas miehuuden tok' ansaitsevan Vihaista katsetta; nyt sotakuri, Uljuuteen yhtyneenä, näyttää sille. Ken koittaa tahtoo, että ovat kansaa, Jok' ajast' ottaa vaarin. PHILARIO. Jachimo! POSTHUMUS. Nopeimmat hirvet teitä maitse kantoi Ja purjeitanne kaikki tuulet liehi, Keveeksi tehden laivan. PHILARIO. Tervetullut!
Ihminen tääll' on Vaan tomu, tuhka, Tok' isä meit' ain Etsiskelee: Henkensä lahjoill' Luo elon uuden, Kuvansa meissä Kirkastelee. Aut', Isä, meit' ain Altisna Sulle, Oikeudessas Vaeltamaan: Niin sulo Suomi, Kansasi kallis, Sun ilos on ja Kaunistus maan! LEPP
Tuo tok' ei sietänyt nyt kyselyitä ja tiedusteluita, pois vaan kääntyi nurpeissaan sekä haastoi ja lausui: »Muitapa viisaammaks ain' itsesi luulet, Johanna, luulet aukovas vain sekä sulkevas mun sydän-parkain, niin kuin sun soker'astias tai sun neulikkos ois se; mut varo, ettei vain ota vihdoin sormehes pistä! Mitkäkö mulla on huolet? miks juur huolet, ja eikö muut kuin huolet vaivata vois?
Sitä vaan sanotaan Hovin herraks... sinne on tästä yheksän neljännestä. Kulkeeko sinne höyry? Kulokoohan sinne höyry... se käyp tok joka lauvantai hakemassa kirkkoväkkee ja pyhänä viep takasi... Siinähän minä sitten pääsenkin... Minnekkä se on herralla sinne matka... Eikös sieltä pääse naapuripitäjän kirkolle?
Ma kyllä tukin syyttäjältä suun. Lasiset silmät osta, ja kuin muutkin Katalat valtaviisaat, näkevinäs Tok' ole, vaikk'et näe. Nyt, nyt, nyt, nyt, Pois saappaat! Lujaan, lujemmin, kas niin! EDGAR. Mielettömyyttä, mieltä sekaisin!
KALLE SAVOLAINEN. Eikä, kun toverinj ja minä neät, neät myö molemmat, myö jotka riessä istuimma. HOFFMANN. Ja entäs sitte? Kuka se oikeastaan kompastui? KALLE SAVOLAINEN. Hevonen neät. Tajuahan tok'. hevonen kompastui. HOFFMANN. No niin, hevonen ja siinä mylläkässä meni kai toveriltasi silmä puhki taikka jalka eli käsi poikki. Selitä nyt vihdoinkin! KALLE SAVOLAINEN. Ei maar ei se toveriltanj
Kun ma voisin vielä vuoen, Kesteä tämän kesosen, Tämän syksyn syylätellä, Tämän talven tallustella, Akan ankaran apuna, Rautakämmenen kälynä! Jospa voisin vuoen olla, Tok' en toiseksi rupeisi, Paistiksi pahan emännän, Tulikulkun kumppaliksi; Kun minkä sanan sanovi, Tuli suusta suihkuavi, Kipunoivi alta kielen, Savuaa sanan jälestä.
Kas ystävitten mielet Kuink' onkin muuttuneet! Myös parjaajitten kielet Ei okaa puuttuneet. Ma isieni maata Tok' lemmin ainiaan. En valittaa siis saata, Oon vaiti vaan. Oil mulla muinoin kulta Noin sievänlainenkin. Oil myöskin lemmen tulta Ja olis vieläkin. Nyt yksinäni tulla Saan illan kuutamaan. Ei tuskaa tuosta mulla, Ma laulan vaan.
"Niin, sentähden että sinun runoilijakutsumukses on kultainen vasikka, jonka sinä olet nostanut Jumalan sijalle ja rukoilet sitä." "Malta, malta, tämä menee ylöllisyyteen! Etkö sinä tiedä, että runoilijani innostus vaatii kaikkea muuta ennen maailmassa?" "Ei tok' ennen kaikkia! ei tok' ennen kaikkia!