United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun jälkiruokaa tarjottiin, huomautti Nisse: »Minä toivon, herraseni, että hillo teille oivallisesti maistuu, sillä minä olen itse noukkinut marjat ja keittänyt ne hilloksi ja tämän munakakun olen minä itse paistanut.» »Ja ehkäpä muninut munatkin» puuttui majuri puheeseen, nauraen sukkeluudelleen »sillä kyllähän hän, rakas veljyeni, sellaiseen pystyisi.»
Kurki kuusesta huhuvi, Keträkulkku keiahutti: "Tapa tauti tyttölapset! Maalta marjat poimitahan, Karpalot karistetahan." Varis vaakkui vainiolta: "Elä tapa tauti tyttäriä! Häviäisi hääveroni.
Yht'aikaa eivät kaikki valmistu, Mäellä marjat, kukat kunnahalla, Yks' ensin, sitten toinen, kolmas, neljäs, Kuin saman isän lapset vuorottain, Yks' ensin, sitten toinen, kolmas, neljäs.
Miksi ei Kalle ollutkaan eksynyt? Miksikä ei Jumala Kallea rangaissut? Ehkä ei tarvinnutkaan Jumalalle antaa marjoja. Ehkä Kalle oli sittenkin oikeassa. Illan suussa Ulla lähti katsomaan, onko Jumala syönyt marjojaan. Hän hiipi yksinään metsätielle ja kiipesi kiihkoisena kivelle. Ei ollut syöty! Marjat olivat aivan niin kuin oli pantu. Niin kauniita ja niin paljon niitä!
Isä ei luule, että kunta tällä haavaa voi auttaa, ja vanhemmilla on jo meidän tähtemme tarpeeksi kustannuksia. Se kyllä on tosi, mutta aluksi hänellä on hyvä täällä. Katsoppas, sillä välin kuin olemme jutelleet, olen hänelle poiminut koppani täyteen karviaismarjoja. Ja minä olen vain syönyt sanoi Freedrik pahoilla mielin. Minä olen kyllä poiminut suuhuni myöskin, oi miten hyviä nämä marjat ovat!
Joka päivä hän marjoja ainakin tuon verran kotia tuo. Käskekää Jojuakin marjaan, hauskempi olisi yhdessä poimia, ja huomenna veisimme marjat pappilaan, sanoi Sakki. Kai sinä siellä jo joka paikan olet kohlinut. Ei suinkaan maksa vaivaa sinne mennä. Kyllä niitä joka päivä uusia kypsyy. Niin, mitä hänen vaivoistaan. Entäpä tätä sitten, eipä hänen aikansa kallis ole, ei hän muutakaan kokoon saa.
Vain meille varttuvi varsakarjat ja uuhten villat ne uhkeaa, vain meille nousevi noron marjat ja kukat kummulla puhkeaa Mut missä, missä on onni? On vuoret puhkaistu ja radat raattu, on vesi viitottu ja auki maa ja porraspuut on poikki soiden kaattu ja yhteen kaupungit ja kansat saa.
"Niin, kyllähän täällä toimeen tullaan", sanoi Antti ja katseli tyytyväisenä suurikasvuisia, reippaita poikiaan. "Niin, ja saattaahan se olla hyväkin, että joku lapsista ansaitsee rahaa." Isä riisui märjät saappaat jalastaan ja Liisa toi hänelle heti kuivat, lämpimät sukat ja eheät tallukat.
Tällä aholla, mistä te nyt poimitte, ovat silloin marjat jo vanhentuneet ja karisseet maahan. On ihan synti, että tuommoinen luonnon lahjoittama viljan paljous joutuu ottajain puutteessa karisemaan maahan. Mutta sen uskon, kunhan rautatie joutuu tänne ja ilmestyy ottajia, eivät varmaan silloin jouda jäämään metsän ja maan hyväksi.
Kesällä leikkivät linnut ja karjat, Makeat marjat Varsista valmiina taitellaan. Kedolla kestävät lapset ja laumat, Pellolle aumat, Korkeat, laveat laitellaan. Miehiksi nousevat poikamme norjat, Suorat ja sorjat, Miehinä mieltänsä kiitellään, Pienestä piiasta paisuupi nainen, Jaa, samallainen, Kuin marja kukasta viljellään. Naitavan neitosen lempeä laatu, Simasta saatu, Aina on sulava suosioon.