United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuningas raivoten värjyy, veri miekasta hurmeilee, Ja kannel kädessä vaipuu Guillem Doré. On otsa kirkas vielä, ja hymyy huuli, Ja herjasi viimeinen lause, min kenkään kuuli. Mut laulu, min trubaduuri on laulanut kuollessaan, On veikaten lentänyt halki Provencen maan. Ja vaikk' on kuningas kuollut, viel' laulu raikuu, Väkivaltaa ja murhaa soiden kautt' aikain kaikuu.
Arnkil hymyy: »Björnin tunto herää, kun hän maata käypi.» Kallistaa hän kannun, juodaan vielä joku hetki jouto; silloin riemu päättyy, tuodaan Hovilahan viesti outo: »Jo nyt viuhka jousen jänne, nouse telme kalvan teillä, rientää talonpoiat tänne, johtajana Sormu heillä; päättäneet he ryöstää ovat tänä yönä kruunun talon, lyödä koston-iskut kovat, tehdä tuiman tulipalon.» HY
Hän vaiti on, mut kysyen Hän minuun katsahtaapi. Ja elämäni taistelut Mä kaikki kerron hälle, Ja tarkkaan kuollut kuuntelee Ja hymyy elämälle. Hän riemuilleni riemuitsee, Ilosta silmät loistaa: Ja usein huolet synkätkin Katseensa hellä poistaa. Hän toiveistani innostuu Juur' entisellä lailla, Ja punan luulen näkeväin Kasvoilla kalvakkailla.
Se on tämmöinen: Kaapro Jääskeläisen Protesti sitä aikaa vastaan, joka ei uskalla toivoa, ei rakastaa, ei innostua. Oi, kielo vieno nuokkuu, hymyy; hui, liero hieno maassa lymyy. Versoo kielo kukaties... Vaikka usein kalamies lieroja turpeesta suinailee, ah, liero värjyen uinailee, nahkasiima, rusohuul'... Hynttäntyy ja purjetuul'.
Oi! sädekruunuinensa Ja pyhäloistossaan Ja ruusukranssinensa On risti vuorellaan; Se hymyy suloisesti, Sen rohkee pystytti, Ja katsoin kaunosesti, Se laaksoo tervehtii. Ja kovin murheissansa Mies paikkaa lähenee, Hän näkee tultuansa Kuin merkki hymyilee; Niin myrsky hiljeneepi, Voi, mikä lohdutus! Kun rinnan täytteleepi Vaan taivaan ihastus. Paimenen sunnuntailaulu. On Herran päivä nyt!
Mun muistelmissani kukkii Nuo kuvat, jotk' aikaa raukes, Mikä siin' oli äänessäs, josta Niin syvään mieleni laukes? Mua lempiväs älä lausu! Oi, kaunein täällä ja parhain, Kevätaika ja nuori lempi, Jää lokaan ja saastaan varhain. Mua lempiväs älä lausu! Vain vait suo suuta mulle, Ja hymyy, kun huomenna näytän Kaikk' kuihtuneet ruusut sulle.
Oi vielähän puistossa kukkii Taas oksat kirsikkapuus Sa nuori puoliso armas, Miks hymyy miettivä suus? MIKS RIEHUISIN MURHES
Muuan kaunis, kiiltävä ja kirkas Tuoksutonna luopi loistoansa: Sille paimen hymyy huoletonna. Kukka toinen, vailla kauneutta, Lähettävi tuoksun taivahille: Sitä paimen katsoo kainostellen. Kukka kolmas, kaunis, tuoksuvainen: Sille paimen hymyy hiljallensa, Suutelee ja ottaa rinnoillensa. Missä kukka, Siellä kesä, Missä tähti, Siellä taivas, Missä lempi, Siellä autuus.
Tän laulun hienon nyt hälle tein, Kun ilta-aurinko hohti, Kun irrotin lautan ja pölkkyni vein Päin Jyllin koskea kohti. Ja Jyllin Inka hienoinen Jos ois tän poian kulta, Hän väikkeet rusopilvien Ja hohteet kesäyön sais multa. Mut omaa väikettäänkin hän Kuin ruusu kaino lymyy, Ja kastehelmet laulun tän Hän puistaa päältänsä ja hymyy.
Lemmettäret luokses hiipi, Ryösti miekkas, peitses tään, Kukkasvöin sua kahlehtiipi, Kuinka yrmit, väistätkään. Niin mä neitten kukkasvöissä Riemuin, tuskin kiemuroin, Kun on muut jo mainetöissä Ajan suurten taisteloin. Metsä vihannoi ja silmuu Riemunahdistuksin kainoin; Mutta päivä maahan hymyy: Kevät nuori, terve, ainoin!