Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Kannustaa jo orhiansa, aikoo syvyyteen jo syöstä, kuulee, haastaa Jumalansa niinkuin korven kolkon yöstä: »Ootko varma, ett' on mailla Manan unho mennehien, ettei ihmislasten lailla vihaa varjot vainajien?» Hurtta säpsähtää ja säikkyy. Tauonnut on myrskytuuli. Taivaan tähtitarhat väikkyy; hyinen hymyy Hurtan huuli: »Liian liekin jyrkkä rinne, ranta raisu Tuonen tiehen.
Niin uljahat, Afton, on tunturis laidat, joit' uurtavat ourujen välkkyvät raidat! Siell' astelen aamuin ja rinteiltä voin ma karjani nähdä ja Meerini ko'in. Niin vihreinä niittys ja vehmastos hymyy, miss' esikko kukkii ja lehdoissa lymyy! Siell' illoin, kun kasteen jo kiiltävän nään, kera Meerin ma koivujen siimeihin jään.
Mutta vielä sitä muistelemme, ja koska sitä muistelemme, sillon sielumme onni autuaasti hymyy. Niin uneksut, Claudio, ja uneksu kauvan niin! Mutta unohdanpa Canzion, joka on mun veljeni rakas. Ole tervehditty! GIOTTI. Tässä kuollut herramme; kantakaat hän koreasti kotia. 1:N MIES. Siis tomussa tomuna makaat tuossa.
Ja nykypolven työ on työtä eestä lastenlasten, me seisomme kuin isämme nyt elämätä vasten, jok' kysyy meiltä: kärsiä ken jaksaa? Petronius: Neero laulaa, Neero laulaa, kuunnelkaa, oi kuunnelkaa! kauas kurkoittavi kaulaa, hovinherrat vakuuttaa: Caesar jumalainen oi, noin ei kukaan laulaa voi. Hymyy heille suuri Caesar.
Ja vieras vaippansa heittää maahan Ja hymyy ja haastaa: "Näät, lapsi, lupaukseni täytän, Olen tullut, ja kanssani palaa Entisaika, kun jumalat taivaan Alas astui ihmistyttöjen luokse, Ja ihmistyttöjä syleillen Synnytti heidän kanssaan Valtikankantajat kuningaspolvet Ja sankarit, ihmeet maan.
Kas, kuinka tuoksuu kevätkerkän pää ja päivän sattuessa kuusten alle, kas, sammal silkin lailla välkähtää! Ja lämpö läikkyy maalle nukkuvalle ja kukat umpustansa kurkistaa ja perhot leijaa. Näinpä taivahalle nyt huomenhymniänsä hymyy maa ja auer tanssii aamun poskipäillä ja tereet terhenisnä tanhuaa.
Kuin leikkii lämmin säde suvipäivän kesäisen vehmaan lehdon liepehellä, niin leikkii silmäs viehkeen lämmin katse uhoten tuntees nuoren tuoreutta. Kuin hymyy metsän ruusun raitis nuppu rusoisin huulin lempiperhollensa, niin hymyilet sä suullas hurmaavalla ken sitten lempiperhos olla saapi?
Niin onnen myyrää ei löytyä voi, Kuin tyttö tää ei vaikka ! Kun rikas poika kihlat toi, Ja on katsottu torpanpaikka; Kun hiehon saan ja possun saan, Ja aura on hällä ja ruuna Ja toista sataa taskussaan Voi, onko kuultuna kuuna! Ja kevät viihtyy mielellään, Kun kukkii heinävä rinne; Miss' aurinko keksii tähkäpään, Se hymyy ja paistaa sinne.
Kuin leikkii lämmin säde suvipäivän Kesäisen vehmaan lehdon liepehellä, Niin leikkii silmäs viehkeen lämmin katse Uhoten tuntees nuoren tuoreutta. Kuin hymyy metsän ruusun raitis nuppu Rusoisin huulin lempiperhollensa, Niin hymyilet sä suullas hurmaavalla Ken sitten lempiperhos olla saapi?
Tuota herra astuissansa Ihastellen imehtii, Tyytyväisyys savun kanssa Rinnastansa lainehtii: "Onhan tuossa tavarata, Onhan aluks' ensinkin lähtee siitä hopeata, Lähtee vähä varsinkin. "Ensi-yönä panee halla' Viljat viiden pitäjän, Elon hint' on korkealla Kuluess' ens' kevähän." Ja hän hymyy hyvillänsä, Tyven rauha rinnassaan, Hyväileepi viiksiänsä, Työväkensä luoksi saa.
Päivän Sana
Muut Etsivät