United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tässä toimessaan on hänellä hyvänä apuna tuo äsken mainittu höyrypursi, jolla hän nopeasti kulettaa työväkensä milloin millekin puolelle tuota kolmea peninkulmaa pitkää ja peninkulmaa leveätä Tuulijärveä, jonka rannoilla olevilta soilta ja joiltakuilta luhdilta hän saa kerätä heinät karjalleen.

Villanneva ja Tresillian olivat jättäneet vanhan aarnionsa, josta heille oli ainoastaan hyvin vähän tuloja ja olivat lähteneet matkalle kaiken työväkensä ynnä heidän vaimojensa ja lastensa kanssa kuljettaen mukanaan täydellisen varaston kaivostyökapineita ynnä kaikkea mitä he jokapäiväisessä elämässään välttämättömästi tarvitsivat.

Työväkensä palkanmaksussa seurasi hän sitä kaunista tapaa että vanhemmat työssänsä olleet saivat poikkeuksetta paremmat palkat, nuoremmille vaikkapa etevimmillekin työmiehille taas maksoi suosioonsa pääsemisen mukaan, mutta kuitenkin ylipäänsä huonommin. Työtä tehtiin heillä vuorokaudet läpeensä kiireempinä aikoina, kappaletyössä.

Antaahan kumminkin olla huomiseen sen muuton, liestytteli emäntä. No olkoon huomiseen, vaan siitä ei ollenkaan sivu, teki Malinen määräyksen. Hän lähti takaisin työväkensä luokse. Ruispellon piennarta kulkiessaan seisattui hän katsomaan, joko on minkäkokoinen jyvä tähkässä. Niityltä kuului heinänkorjaajien iloista melua.

Valojuovakaan, jonka aurinko teki melkein tyynen lahden pinnalle, ei ollut niin välkkyvä, kuin selkeällä iltapäivällä. Heinänkorjuuaika oli parhaillaan. Isäntä Malinen tuli niityltä työväkensä luota pihaan. Hän meni jo piika-Maijan ohitse, joka kaivon kupeella pyttyjä pesi, mutta kääntyi takaisin ja sanoi: Mene lehmänhakuun, ne eivät taaskaan tule yksinään, ja niityltä ei jouda.

Onni ja menestys näytti seuraavan Toivolan nuorta isäntää kaikilla aloilla, työväkensä kanssa oli hän aina hyvässä sovussa, ollen itse työssä etumiehenä. Se pilava leikillisyys, joka piili Matin lauseissa, viehätti jokaista, jopa niitäkin, jotka sanoivat häntä liian ylpeäksi ryhdikkään käytöksensä tähden.

Tuota herra astuissansa Ihastellen imehtii, Tyytyväisyys savun kanssa Rinnastansa lainehtii: "Onhan tuossa tavarata, Onhan aluks' ensinkin lähtee siitä hopeata, Lähtee vähä varsinkin. "Ensi-yönä panee halla' Viljat viiden pitäjän, Elon hint' on korkealla Kuluess' ens' kevähän." Ja hän hymyy hyvillänsä, Tyven rauha rinnassaan, Hyväileepi viiksiänsä, Työväkensä luoksi saa.

Sen jälkeen tein lupauksen, että toista elämää vast'edes vietän. Isäntäkin korotti minut työväkensä voudiksi. Mutta alakuloisuus ei minua sittenkään jättänyt. Se se mahtoi tuottaa tuskaa, että jotakin oli minussa pysähtynyt vanhasta toiminnastaan eikä vielä auennut uuttakaan uraa. Joulun jälkeen yhtenä lauantaina käski isäntä minut valjastamaan hevosta.

Tuommoisella käytöksellään voitti Iikka työväkensä kunnioituksen ja luottamuksen ja he rakastivat uutta isäntäväkeä, jonkatähden työt tulivat toimella ja tunnollisesti tehdyiksi. Tuolla tavalla paranivat Niemimäkelän tilukset aika vauhtia ja muutaman vuoden kuluttua olivat ne mitä parhaimmassa kunnossa.

Hetvi, ennenkuin lähden niin kysyn vielä: tahdotko tulla vaimokseni? Tahdon! Sanaakaan sanomatta lähti herastuomari työväkensä luoksi niitylle. Nyt taisi isäsi suuttua meihin molempiin ikipäiviksi. Sitä en luule. Ei hänen kiivastumisensa tuntunut kovin vihaiselta. Hänen silmänsä olivat vesikierteellä. Puheestansa huomasin, että hän oli kuullut meidän keskustelumme. Sen minäkin huomasin.