United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lemmettäret luokses hiipi, Ryösti miekkas, peitses tään, Kukkasvöin sua kahlehtiipi, Kuinka yrmit, väistätkään. Niin mä neitten kukkasvöissä Riemuin, tuskin kiemuroin, Kun on muut jo mainetöissä Ajan suurten taisteloin. Metsä vihannoi ja silmuu Riemunahdistuksin kainoin; Mutta päivä maahan hymyy: Kevät nuori, terve, ainoin!
Näin sanottuaan päästi beduiini sapelin vyöltään ja nakkasi sen sheriffin jalkain eteen, luoden Omariin silmäyksen täynnä ylenkatsetta; Hafiz astui esiin tehdäkseen samaten ja ollakseen kaikelle muulle joukolle hyväksi esimerkiksi, kun sheriffi otti puhuaksensa: Ota miekkas jälleen; minä takaan sinua ja sinun ystäviäsi.
TROILUS. Sinuss' on lempivika, joka sopii Paremmin leijonan kuin miehen omaks. HECTOR. No, mikä vika? Toru siitä, veikko. TROILUS. Monasti, voitettu kun kreikkalainen Sun kelpo miekkas suhinaan jo kaatui, Sa sanoit: nouse pois ja eloon jää! HECTOR. Se suoraa kieltä. TROILUS. Narrin kieltä, maarin! HECTOR. Miks niin? TROILUS. Oi, kaikkein jumalien tähden, Tuo ruikka sääli jätä äideillemme!
KULLERVO. Käy tuonne luoksi akkunan, Tiimanen, ja viritä tervas-soittos, että valoa pirtissä on, koska tappelemme. Tee niinkuin sanoin, ja tahtoisiko joku akkunasta ulospyrkiä, niin anna miekkas purra. Nyt keihäs, kaari ja viini pois ja käteemme miekka, niin pirtissä vapaammin taistelemme. K
Som' on ja suloinen sotahan kuolla, ja kaunis kuolla miekankalskeesen, kuin sodan sytyttää maas vihoillinen, ja miekkas torjuu sortajata pois: O, ihana ja iloitkun väärti on kuolo kuolla edest' isänmaan!
ROMEO. Syy, mikä mull' on rakastaa sua, Tybalt, Pidättää kiukun, jota muuten sietäis Tuollainen tervehdys. En ole konna. Hyvästi! Huomaan ett'et mua tunne. TYBALT. Seis, poika! Tuoll' et maksa loukkausta, Jonk' iskit minuun. Käänny, vedä miekkas! ROMEO. En koskaan sua loukannut, sen vannon. Enemmän sua rakastan kuin luulet, Syyn kunnes tietää saat mun rakkauteeni.
TIMANDRA. Hirteen, hirmu! ALCIBIADES. Suo hälle anteeks, armas; kurjuus hältä Hukannut on ja upottanut järjen. Rahasta mull' on puute, kelpo Timon; Siks köyhä joukkonikin joka päivä On kapinassa. Surren kuulin, ett' on Ateena kurja, arvos unehuttain Ja urotyös, kun uhkas lähivallat Sen kukistaa, jos miekkas ei ja onnes, TIMON. Lyö rumpuas ja mene!
Nuo vanhus-raukat, jotka tauonneet Jo ovat syömästä ja juomasta He rauhass' olla pyytävät, kun pian Vanhuuden vaivoihin jo riutuvat! En pelkää heidän vihaansa! Neljäs Kohtaus. LALLI, KERTTU ja TAIMO. LALLI. Haa! Kerttu! Sa tulet... KERTTU. Tulen sulle sanomaan Jää-hyväiseni, Lalli onneton! Nyt Manalahan käypi matkani... Sun miekkas kärki tunki syvälle Mun sydämeeni... LALLI. Minun miekkani?
Ah, varjele! Hän takaa iskun sai. BILEAM. Kirottu halpa salapurija! OMRI. Yrittää nousta kaatuu hurmeissaan. Zuur väistyy tänne päin ja Pinhos seuraa. Tääll' ovat kohta. BILEAM. Miekkas paljasta! Tylyjen valtain kanss' on tässä työtä. Jos vääryyttä ei taivas harjoita, Elämän päivä seuraa kuolon yötä. Tuo elinhalu oisko turhuutta? Jos turhuutt' on se, mik' on vakava?
ANTONIUS. No, tule siis; mua haava vain voi auttaa. Tuo kunnon miekkas sivalla, mi maalles Niin mont' on hyvää tehnyt. EROS. Anteeks suokaa! ANTONIUS. Kun sinut vapautin, sen vannoit tehdä, Milloinka vaadin vain. Nyt tee se; muuten On kaikki palvelukses entisetkin Vain tyhjää sattumaa. No, survaise! EROS. Nyt pois siis kääntäkää tuo jalo muoto, Joss' asuu koko mailman jumaloimus.