United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mies, jonka puoleen kreivi erikoisesti kääntyi puheellansa, oli vilkkaannäköinen varsinkin silmät ilmaisivat suurta vilkkautta, jonka kuitenkin suun ja ylähuulen ympärillä ilmenevä miettivä, vakava piirre teki vähemmän silmäänpistäväksi; koko muoto ilmaisi ihmistä, joka oli nopsa havaitsemaan ja käsittämään, mutta viisas ja hidas tekemään päätöksiä ja ilmoittamaan mielensä.
Ei, vankihuoneessa ylimys-talollinen ei kuitenkaan tahdo lopettaa elämäänsä sanoi hän kolkosti ja vaipui voimatonna tuolille. Wappu nousi; hänen silmissään ei ollut kyyneleitä, kiillottomat ja kivenkaltaiset olivat ne. Hän odotti liikkumatonna mitä oli seuraava. Minuutin aikaa oli Stromminger kolkko ja miettivä, sitten hän sanoi sortuneella äänellä.
Toinen, enemmän miettivä runoilija, kuin Ovidio, on sanonut että 'rakkaus ja nälkä hallitsevat maailmaa! Mutta nälällä on varmaankin suurin osa hallituksessa; ja jos runoilija todella tekisi, mitä hän vakuuttaa tekevänsä esittelee luontoa niin suurin osa hänen lauluistaan koskisivat vatsaa."
Ei kenkään voi sitä aavistaa, mitä tähdet ne pienet haastaa, kun niitä ääneti katselee mies yksin miettivä maasta. Mua itketti, mua hävetti ja sitten mua myös suututti. Ne kertoivat tarua muinaista, miten isänmaall' oli hätä, miten vieraan miekalla lyötihin ja ristillä maata tätä. Mut kansa nous kuin teräsjous ja sotapurret maassa sous. Mut tähtien silmät ne hämärtyy.
Nämät palmikot ympäröivät ikäänkuin huntu kasvoja, joiden säännölliset piirteet, mustat silmät ja miettivä katse muistuttivat Melpomenea, joskin posken vieno puna ja suupielien ja silmien väike näytti ilmaisevan, ettei ilo ollut vieras näille vakaville kasvoille, joskaan se ei tavallisesti niillä tainnutkaan karehtia.
Lausun siis teille jäähyväiseni! Ja minä annan hyvästini teille, ritari. Olette jälleen niin miettivä, Elina Gyldenlöve! Isänmaanne kohtaloko kalvaa taas mieltänne? Isänmaani? En ajattele isänmaatani. Ehkä teitä siis ahdistaa tämä aika, jossa on niin paljon taistelua ja tuskaa? Aika? Sen unohdan nyt. Te menette Tanskaan? Niinhän sanoitte? Minä menen Tanskaan.
Siellä nähdään ihmisiä melkein kaikista kansoista: punatukkainen, kippuranenäinen, kopea Englantilainen; mustasilmäinen Italialainen; vilkas Ranskalainen; päivettynyt Hispanialainen; nerokas Irlantilainen; vakava Ruotsalainen; suopea Saksalainen keppineen, ja miettivä Suomalainen.
Oi vielähän puistossa kukkii Taas oksat kirsikkapuus Sa nuori puoliso armas, Miks hymyy miettivä suus? MIKS RIEHUISIN MURHES
"Niin, minulta se on!" vastasi tämä nauraen, "nyt kun tulet aurinkoiseen Italiaan, täytyy sinun olla toisin puettu kuin kaukana pimeässä Pohjolassamme!" Ester käänteli hattua ja katseli sitä, mutta hänen kasvoihinsa tuli totinen, miettivä ilme. Niin paljon kätkeysi tähän vähäpätöiseen ulkonaiseen tapahtumaan... Hänen alakuloinen äänettömyytensä sai heti myrskypilven nousemaan Bengtin otsalle.
Tunteet eivät helposti hänessä nouse eleille, mutta kun ne kerran nousevat, ja kasvavat valtaviksi intohimoiksi, niin varjele taivas! Niitä ei hallitse mikään maailmassa kaikkein vähiten hänen oma järkensä. Hän herkesi äänettömäksi ja käänsi silmänsä Anttiin, joka siellä yhä hääri purjeiden kimpussa. Puoleksi miettivä, puoleksi huvitettu oli katse, jolla hän seurasi Antin reippaita liikkeitä.