United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirstipä tähän mutkan muisti: Pani viiet villavaipat, Pani viiet korvatyynyt, Viiet liinaiset lakanat. Elina levolle lähti "Ohoh Kirsti piikaseni, Etpäs tehnyt, niinkun käskin! Panit viiet villavaipat, Panit viiet korvatyynyt, Viiet liinaiset lakanat." Läksi Kirsti kammarista, Meni Uolevin tupahan: "Uolevi ylimystrenki, Tulkate Klaun tupahan! Siellä teitä tarvittaisi, Kiiruhusti kutsuttihin."
Miihkali seisoi aivan liikahtamatta, vaan kuitenkin näkyi niin selvästi hänessä elävä ja kuohuva voima, kun hän vastasi: »Taistelun ikävä se tuo liekkiä sydämeeni ja silmiini, ja silmäni vain sanovat, mitä mieleni ajattelee.» »Mitäs sinä sitte ajattelet?» kysyi Elina. »Minä en sinua ymmärrä.» »Minä aion seurata muita taisteluun ja pysyä siellä niin kauan, kun sotaa kestää.»
Minä olin nyt jälleen yhtä köyhä omaisuudesta, vaan en kuitenkaan rakkaudesta, sillä minulla oli vielä Elina ja se piti luottamukseni ylhällä. "Yksi asumus ja yksi sydän", on vanha laulu, jota minun ijälläni yleisesti lauletaan. Jälkimäinen minulla oli ja sen edellisen toivon saavani.
Muutaman käytävän seinään vastapäätä "kuninkaan-salia" hän antoi muurata kivisen taulun, jossa luettiin näin kuuluva kirjoitus: "Anno 1475 minä Eerik Akselinpoika Ritari rakennutin tämän linnan, Jumalalle ylistykseksi, pyhälle Kristin-uskolle vahvistukseksi. Silloin vaimoni nimi oli Elina Kustaantytär Lagmansöö'n rouva".
Voin kertoa sinulle, että Holt kyllä välisti lausuu jonkun sievän pilan 'patriootista', mutta ei tämä koskaan Holtista". Elina tähysti hetkisen maahan. "Mutta sinähän et ainakaan tunne hänen luonaan muuta kuin ikävää ja käyt siis hänen luonaan vaan näyttämässä hänelle kunnioitustasi". "Siinä myöskin erehdyt; setäsi ei ole mikään ikävä mies".
Kuin tulimme sille paikalle, jossa oli lammikko ja siinä koko joukko lapsia luistelemassa, niin Elina pysähtyi ja sanoi; "Kas tuolla luistellaan. Sepä ennen oli ilosinta minkä voin ajatella.
Se oli meno nuoren rouan, Nuoren Elina emännän, Jok' oli kaunis kasvoiltansa, Kaunis kaikella tavalla Kauan sinua kaivatahan, Iän kaiken itketähän; Itku ei Laukosta laka'a Valitus Vesilahesta! Se oli loppu nuoren vaimon, Kanssa pienen poikalapsen; Kului tuskin puoli kuuta, Taikka kaksi viilkokautta, Hevosia tallin täysi, Nautoja naveton täysi, Kuoli kaikki korsi suuhun, Kaatui kaurain nojalle.
Elina metsän emäntä, Vaimo puhasvarrellinen, Tuo nyt vilja tuonnempata, Metsän linnan liepehiltä, Sivulta simasalojen, Vaskivaarojen takoa! Anna juosta vääräsäären, Kierosilmän keikistellä, Käyä suuren, käyä pienen, Käyä kerran keskisenki, Kohti minun pyytöäni, Vasten näitä varpujani, Muien siimoista sivute, Muien ansoista alate!
Elina ei uskonut Holtilla olevan kirjallisia tietoja ja vielä vähemmin hän otti uskoakseen, että kirjallisesti sivistyneet ihmiset voivat halulla käsitellä semmoisia käytännöllisiä toimia, joissa hänen aikansa kului. Todellakin, kuinka omituista!
Elina ei itkenyt enää, mutta istui siinä vaan alla päin ja katsoa tuiotti väsynein, toivottomin silmin eteensä. Vihdoin hän nousi, vaan jäi seisomaan, ikäänkuin olisi odottanut sanaa minulta. Olikin minulla kysymys, joka jo kauvan oli polttaen pyörinyt kielelläni, vaan jonka nyt vasta sain lausutuksi: "Oletko rakastunut toiseen, Elina?"