United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahdotteko silloin olla isättömän isä, eikä koskaan hylätä minua? Minä tunnen, että se musertaisi sydämeni!" Akselinpoika sulki vapisevan ja itkevän pojan syliinsä.
Kun tulette takaisin, niin suokaa minulle silloin paikka, jossa saan rauhassa kuolla, ja jos minä jo olen täältä mennyt ijankaikkisen tuomarin istuimen eteen, niin antakaa pitää minulle sielumessu kiirastulen liekkien lieventämiseksi." "Sinä olet rehellinen ja kadut," sanoi Akselinpoika, "ja kiirastuli on vaan paatuneille syntisille.
Suloinen kevät-aurinko valaisi niin ystävällisesti hänen kasvojansa. Tämä oli enemmän kuin mitä Akselinpoika olisi voinut odottaa tässä veriselle kostolle vihityssä asunnossa, ja Akselinpoika kantoi luonnon tutkimattomalle Luojalle lämpimän kiitoksensa tästä armosta, kun samassa sulosointuisa ääni kuului hänen päänsä päältä. Sen äänteet olivat taivaallisia säveleitä Akselinpojan korvissa.
Akselinpoika ymmärsi heti tämän rauhan ja vapauden kauniin merkkikuvauksen tarkoituksen, ja hänen sydämensä löi hiljemmin, niin että hän riittävästi tointuneena taisi astua hirmuisen tuomioistuimen eteen.
Tuskin oli hän tämän tehnyt, kun ovi aukeni ja 12 laulavaa munkkia, palavat tulisoitot käsissä, astuivat juhlallisessa saattomatkueessa häntä noutamaan. Akselinpoika, joka oli tarkoin ajatellut, mitä hänen olisi vaarinottaminen, laskihe polvilleen ja kumarsi päänsä maahan. Isä Markus pyysi häntä seuraamaan itseänsä.
"Sinua ei ota kukaan pois minulta," sanoi kuningas suuttuen ja meni ulos. "Haukat pelkäävät, että minun myrkkyni tappaa heidät," sanoi Cecilia hammasta purren, ja kiiruhti huoneesensa, jossa Sigismund odotti häntä. "Te olette petetty." huusi ulkokullattu hänelle, "Olli Akselinpoika saa vapautensa ja te saatte antaa kostonjanonne palaa polttoroviolla hänen sijassansa, sillä hän ei tule sinne.
"Nimeni on Olli Akselinpoika," sanoi jalo mies, joka oman henkensä vaarassa oli hänen tuonut ulos liekistä; "mutta nyt teen teille, jalo rouva tai kuka olette, saman kysymyksen, sillä minä ihmettelin suuresti kuultuani hätähuudon linnasta, joka on koko kesän ollut asukkaitta. Mutta mitäpä nimi tekee asiaan; jos se on salaisuus, niin en tahdo sitä tiedustella.
Elisabet hymyili ja rukoili sydämellisesti Jumalaa, että Signe kerran tulisi sen rakastettavan pojan vaimoksi. "Kukas tietää, mitä voipi aitaa voittaen tapahtua," sanoi Akselinpoika kuullessaan hänen rukouksensa, ja painoi suutelon jalon vaimon otsalle. Näiden helläin vanhempain tuuma, tulevaisuudessa yhdistää Valdemar ja Signe, tulikin toteen. Heidän ikäinsä eroitus oli vaan 6 vuotta.
"Jaa, Kaikkivaltiaan armo on loppumaton," sanoi Akselinpoika suurimmalla hartaudella, kätkein sen kalliin kirjeen sydämmellensä. "Hänen vapahtavat enkelinsä käyvät ympäri maan päällä, ja pimeyden ruhtinas ei voi heitä sulkea ulos murhaluolistansakaan. Nimi Petter pitää, lähinnä Jumalan pyhää nimeä, tämän perästä oleman minulle kallihin maan päällä.
"Elä minun, Signesi ja Valdemarin tähden!" "Pyhä neitsyt on kuullut rukoukseni," kuiskasi Elisabet tuskin kuultavalla äänellä, "ja vaikk'ei minun poikani pyhässä kasteessa tullut vihityksi Sovittajalle, tapaan minä kuitenkin hänen taivaassa." "Sinä et saa kuolla!" huusi Akselinpoika, ja hänen kyyneleensä tulvasivat Elisabetin kalveille kasvoille.