United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ennenkun avaimet annan, Toisen käskyllä kävelen." Lähti hän Klaun puheille: "Ohoh, Klaus kultaseni! Vähän kyllä sinä tieät Uolevi emännän makasi." "Oh mun Kirsti piikaseni! Jospas tuottelet toeksi Minkä sattelit sanoiksi, Vielä sun verassa käytän; Elinan tulessa poltan Viisi verkaista hametta Annan sinun käyäksesi, Ennenkun Elina rouan; Annan kätehes avaimet Ennenkun Elina rouan."
Klaus lähtepi ajohon Ajoi Aumasten laolle, Pikkuniittuisten nimelle. Kirsti pyykille menevi, Pienten vaatetten pesolle, Paitain Elina rouan. Kuului kolkkina koasta; Kävi roua katsomahan "Oh mun Kirsti piikaseni! Mitä kolkitset koassa, Paukutat patoin luona?" "Huoran huopia virutan, Pahan vaimon vaattehia." "Elä Kirsti piikaseni! Kolki niitä niin kovasti."
SAARA. Mitä siinä tytön nimi vielä tekee. WIGREN. Se se pääasia onkin, Kuinkas muuten. Laki on sellainen. Siinä on seitsemät mutkat ja kommervenkit. Mutta kun kontrahti kerran on tehty ja allekirjoitettu, niin se pitää. Missä on tyttö? SAARA. Eiköhän se sisällä liene. Mutta on se sentään hyvä olemassa. SAARA. Selma! Oletko siellä? Tule tänne. SAARA. Sinä menet nyt tämän rouan palvelukseen.
Klaus kurki kurja miesi, Miesi kurja ja kamala, Istui aitan kynnyksellä, Sekä istui että itki. Kiesus äiänä käveli: "Mitä itket Klaus Kurki?" "Kyll' on syytä itkemistä, Vaivoja valittamista: Poltin oman puolisoni, Sytytin syleni täyen, Poltin pienen poikaseni, Vastakannetun kaotin." "Kyllä tieän Elina rouan " "Missäs on Elina roua?"
Tyttö otti päältään palttoon, jonka hän sanoi erään hyvänsuovan rouan hänelle lahjoittaneen, ja aikoi mennä levolle. Silloin tarttui isä häneen kiinni. "Anna tänne rahat!" karjui hän hirveällä äänellään. "Mitkä rahat?" kysyi tytär punasena, heittäen vihaisen silmäyksen äitiinsä, joka nurkassa äimistyneenä odotti asian menoa. "Minä olen sinua tähän asti elättänyt.
Olihan vanhan "rouan" sijaan vaan tullut nuori Katariina. Ja muutos tuli niin äkkiä, että nukkuva kansa tuskin ennätti herätä, kun se takaisin uneen tuuditettiin. Perintöruhtinaan nimeä kantaa nyt reipas nuorukainen, Paavali. Hän on jo täysi-ikäiseksi julistettu.
Lähen tästä roualahan, Hyvän rouan kartanohon, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Jost' on sillat silkin pantu, Veralla vetelät paikat. Jo joutui joki etehen, Häilähti hätä kätehen; Hypätenkö, harpatenko? Hypätkäme, harpatkame. "Hyvä huomen roualan, Onni uutehen tupahan!
Urmas avaa silmänsä ja katselee ympärilleen, tuntee Rouan. Nousee pontevasti seisoalleen: Joko hevoset ovat satuloidut? ROUKA Painaa hänet hiljaa takaisin: Orjat juuri sukivat kyllä pian joutuu. Huokaa raskaasti. URMAS Raukeasti: Levähdämme vielä sillaikaa... Pitkä on meillä matka... Vaipuu horros-uneen.
URMAS Nousee seisoalleen: Nyt minun täytyy kuulittehan, torvi jo kutsuu puhujakivelle. Painaa Rouan ja Heljän itsestään irti: Minun täytyy, ystävät kansa odottaa Lähtee perällepäin. Pysähtyy, silmissä outo loiste: Niinkuin seisoisin ijäisyyden niityn veräjällä! Suokaa, jumalat, minun lausua julki mitä nämä tuhannet tänä hetkenä tuntevat. Astuu pöydän takapäähän, jonka kuvittelee puhujapaikaksi.