United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan muistattehan, että häntä ei helpolla saatu luopumaan päätöksestään. Meillä oli vaan kuusilaitanen purjevene, ja Holt, minä sekä puolikasvunen poika hoitelimme sitä. Holt oli aina uhkarohkea purjehtia ja luulen hänen vuosi vuodelta käyneen yhä rohkeammaksi. Poika oli samallainen uskalikko eikä arvellut olevan mitään vaaraa laskea vesille.
Minun rangaistukseni on ollut, että minä, sinun varttuessasi, olen kaivannut ja ikävöinyt juuri sitä, mitä hänellä oli ja jota sinulta ei saanut puuttua. Hän oli Kornelian kaltainen, Knut » Oli myöhäistä, kuin isä ja poika erosivat. Kuin Knut oli mennyt, alkoi Holt riisuutua.
Kun olin kotona lukuaikojen välillä, kuulin puhuttavan, ett'ei ollut Elinan ja Holtin väli aivan hyvä, ja näin itsekin, kuinka kylmäkiskosesti ja vieraantapasesti he kohtelivat toisiansa. Vaan koko tämä asia näytti minusta aivan luonnolliselta. Ei Holt ollut minun mieleeni, ja tuntui aivan luonnolliselta, ett'ei Elinakaan sietänyt häntä ja että oli raskas risti asua hänen kanssansa yhteydessä.
Kerrottiinpa hänestä kerran sitäkin, että kuin muutamat nuoret miehet olivat käräjäpaikassa ruvenneet pilkkailemaan "patrioottia" ja muun muassa uimassa ollessa olivat houkutelleet häntä, joka oli huono uimaan, ulos syvälle, niin Holt silloin oli uhannut "suolaavansa" heitä ja painanut nuoria herroja toista toisensa perästä niin kunnollisesti veteen, että kiittivät Jumalatansa kun pulasta pääsivät hengissä.
Huvihuoneessa hän tapasi Björnholtin suunnattomaan nojatuoliin vaipuneena. Yliopettaja näytti siinä melkein viattomalta; vieno, surullinen mielentila näytti hänet vallanneen. »Holt,» hän kuiskasi laimeasti, »onko teillä luuvaloa?» »Ei.» »Te lienette onnellinen! Ettekö te koskaan syö liiaksi?» »En.» »Siis aivan viattomuuden tilassa. Minä en voi olla sitä tekemättä.
Pienokainen osoitti mielentilaansa jaloillaan, ja Holt huusi: »Mutta etkö sinä ymmärrä!» Ja sitten hän selitteli niin, että hiki otsasta tippui, mutta lopulta hänen kuitenkin vaikka hyvin vastenmielisesti täytyi turvata lapsenpiian apuun. Hän tahtoi itse olla poikansa opettaja. Pojan piti oppia aakkoset uuden ja paljoa järjellisemmän metoodin mukaan, kuin vanha oli.
»Mitä sinä tarkoitat?» Pietari kysyi. »Minä arvelin, että me menisimme Aage Stormin luo; siellä sinä varmaankin tapaat monta tuttua.» »Niinkuin tahdot. Minä olen valmis.» He menivät. Holt jäi istumaan pitkäksi aikaa samaan asentoon. Hän puhui puoliääneen itsekseen: »Niin mitäpä siihen voi? Supistaa eroittaa ja sitten sallia heidän voittaa!» Hän hypähti kiivaasti pystyyn ja löi nyrkin pöytään.
Kuin he olivat linnan portilla, sanoi Knut: »Hyvää yötä, isä.» »Etkö sinäkin tule sisään?» »En minä tahdon kuljeksia vielä vähän.» Vanhus jäi vielä seisomaan, mutta Knut työnsi hänet hiljaa portista sisään. »Mene sisään, isä, äläkä pelkää minun tähteni.» Holt laahasi itsensä sisään; Knut kulki Pietari Strömin taloa kohti.
Päälle päätteeksi kuului kauppapuodista, joka oli toisessa tavarahuoneen päässä, kaupittelevain talonpoikain mellastusta. Tässä Holt kumminkin oli kotonaan, niinkuin kala vedessä.
»Ei, ei, en minä niin tarkoittanut», sanoi Holt innokkaasti. »Tietysti et, sinä kai taas tarkoitit jotain ylevää.» Holt katsoi surullisesti eteensä. Hän yritti useampia kertoja turhaan puhua, ennenkuin se onnistui. Viimein hän alkoi: »Kuule nyt, Vik. Jos sinulla olisi poika ja semmoinen poika kuin minulla, niin sinä käsittäisit minua.