United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virkahti noista sopusointuisista nyt valo, joka mulle kertoi äsken Jumalan köyhän miehen kumman elon: »Kun lyhde yksi valmis on ja vilja sen talteen otettu, jo toista puimaan mua ajaa armas voima rakkauden. Sa luulet: rinnassa, min kylkiluusta tuo luotiin kaunis-poski, jonka himo niin kallihiksi kävi maailmalle,
Jos naapurit ovat sen taanneet, niin juo, Sill' viinan vilja kun pellosta kasvaa. Niin viinasta ei tarvitse rahoja maksaa, Vaan juo ja laula, ja juo ja laula, niin juo ja laula ja juo! Sill' pappi se uskosta saarnaa ja juo. Saaliins' hän pitäjältä kokoo ja juo. Juustot ja pellavat rouvalleen kantaa, Sielun autuuden sairaille antaa Niin juo ja laula, ja juo ja laula, niin juo ja laula ja juo!
Viinitarha on suuren raittaisen kangaskappaleen näköinen, jossa raittoina ovat viheriät viiniköynnökset ja keltainen vilja. Miehet ja naiset, kumartuneina viiniköynnösten väliin, leikkelivät irti rypäleitä, jotka viskattiin suuriin koreihin. Setä ja minä, me kävelimme hitaasti pitkin viljan reunaa. Meidän ohi käydessämme kääntyivät viinitarhan työmiehet meihin päin ja tervehtivät.
"Nouse, neitonen, norosta, hienohelma, hettehestä, neiti lämmin, lähtehestä, puhasmuotoinen, muasta! Ota vettä lähtehestä, jolla kastat karjoani, jotta karja kaunistuisi, eistyisi emännän vilja ennen käymistä emännän, katsomista karjapiian, emännän epäpätöisen, ylen kainun karjapiian. "Mielikki, metsän emäntä, lavekämmen karjan eukko!
Nyt on vuoro Väinämöisen, lauluniekan laihemmankin vuoro torvin toitotella, soitella sotaisin äänin, jotta untelot eläjät, suosijat suloisen soiton, saisi sitkaimen vetohon, va'on pitkän pientarelle; ehtis maahan siemenkylvö, touko henkinen itäisi, josta nousis nuori vilja, oras hento heilimöisi, ennen kaakon kalmatuulta, hallan harmajan tuloa.
Jotain tahdon tietää, enkä liikaa, salaisuutta tahdo en hohtokivi-kaunehen, sanain merkitystä en laulussa, jot' ihailen, tarkoitusta elon en nykyisen, en entisen. Jotain tahdon tietää, enkä liikaa, en, miks hyisen ruudun kukka niin on tähden lainen, en, miks Herran kaaren piirtää pilvi satavainen, en, miks runon poljento kuin kedon vilja keinuu, en, miks loppusoinnun umput laulun puussa uinuu.
Harvoin on nähty näillä mailla, Harvoin nähty ja havattu, Osia jaeltavaksi, Arveltavaksi eriä; Imeheks' on saalis saatu, Virsiksi Jumalan vilja, Näillä tuhmilla tulilla, Vaivaisilla valkioilla.
Niin, senvuoksi, että ne ovat sellaisia koetuksia, ettei maallisessa elämässä pelätä perikatoa. Onko se sitten kummallista, että nämät luonnokset vaipuvat alas juurikuvastansa, tulevat vallan toisiksi kuin ennen, että hyödyllinen vilja vähitellen muuttuu rikkaruohoksi?
Sentähden on täällä loppumaton riistan vilja, sentähden on kesä niin pitkä ja viileä ja talvi niin lyhyt ja lauha, ja sentähden eivät muut tänne tietä löydä, etteivät tee niinkuin minä tein.
Kymmenes päivä nyt ol' Elokuuta, Ruispellot nuokkui kullan keltaisna, Vaan talonpojill' oli tointa muuta, Kuin viljojansa koota pelloilta: Ol' leikattava touko toisenlainen, Niin kallis vilja, elo isänmainen, Jost' uusi polvikin sais nauttia.