United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirstipä tähän mutkan muisti: Pani viiet villavaipat, Pani viiet korvatyynyt, Viiet liinaiset lakanat. Elina levolle lähti "Ohoh Kirsti piikaseni, Etpäs tehnyt, niinkun käskin! Panit viiet villavaipat, Panit viiet korvatyynyt, Viiet liinaiset lakanat." Läksi Kirsti kammarista, Meni Uolevin tupahan: "Uolevi ylimystrenki, Tulkate Klaun tupahan! Siellä teitä tarvittaisi, Kiiruhusti kutsuttihin."
Sata naulaa näin sekaisin Panit, ruumihin pyhimmän Puettivat puhtahalla, Liitit liinan kallihimman, Että yrttejä paraita, Jälkehen tavan totutun.
Ja Ollilla semmoinen kiire, ettei malttanut antaa minun kahviakaan keittää, vaikka juuri olin pannua tulelle panemassa, kun hän sisään astui. ROINILA. Etkö sinä kuullut, Elli? Nuttuani minä pyysin. Nuttua? ROINILA. Niin, niin; joka hiljan tehtiin. ELLI. Enhän minä muista. ROINILA. Sinähän sen juuri veit aittaan. Mene hakemaan sieltä, johon panit. ELLI. Olenko minä sen vienyt aittaan?
Et mitään, mutta sinä panit sellaisen koron... Mihin? Oh, ei mihinkään, mutta sinä sanoit "hattumamselli", ja se kiinnitti minun huomiotani. Vai niin, nyt minä ymmärrän, sinä olet kuullut Gyllensving'in historiasta jotakin. En. Et? minä luulin niin, sillä en minä tiedä, jollen minä ole puhunut siitä, mitä Löwenpil kertoo asiasta; se ei lainkaan kunnioita Gyllensvingel'iä. Kuinka on se sitten?
ROSINA. Hyvä! se on minun serkkuni upseerin lähettämä kirje, joka putosi minun taskustani. BARTHOLO. Minulla on se ajatus, että hän veti sen omasta taskustaan. ROSINA. Minä tunsin sen aivan hyvin. BARTHOLO. Voihan helposti katsoa. ROSINA. Minä en vaan tiedä, mihin se joutui. Sinä panit sen tuohon. ROSINA. Ah! ah! hajamielisyydestä. BARTHOLO. Ah! varmaankin.
Vihdoin Annikin tuli. "Eikö sinua haluttaisi ruoka?" kysyi hän. "Ei minua maita. Mistä minun hattuni on tänne tullut?" "Faller toi sen. Sinä kaiketi panit Fallerin häikistelemään hattuasi minulle?". "Minkätähden niin? Tuuli sen päästäni vei". Lents nyt lyhyesti kertoi tavanneensa voutitalokkaan Katriinan.
"No mutta, veikkonen, niinhän sinä pauhaat kuin pasuna! Jos sinä todellakin luotat omaisiisi niin täydellisesti, niin kiitä Jumalaa! Pääni ihan panit pyörälle." Martin Petrovitsh pyysi anteeksi, huokasi pari kertaa ja oli vaiti.
WILLE. Vai niin. Jos saavat vielä tolkun. Minne panit sen? KALLE. Tuonne viskasin. WILLE. Viskasit? Oletko hullu! Minne? KALLE. En minä tiedä. WILLE. Mikä sinua vaivaa? Saitko selkääsi. KALLE. Anna minun olla. WILLE. Kas vaan. Minne viskasit? Kas! Olet sinäkin. Tule pois, älä huoli. Mennään torille omenia ostamaan. Kuuletko? Tule. KALLE. En tule. WILLE. Kas, kas.
CLEOPATRA. Sen vielä sulle kostan, ole varma. ENOBARBUS. Mut miksi? Miksi? CLEOPATRA. Sa panit vastaan sotaan lähtöäni, Sanoen: se ei sovi. ENOBARBUS. Sopiiko se? CLEOPATRA. Kuin? Meitä sotaan haastetaan, ja meidän Sopisi poissa olla! Siihen vastaan: Jos sotaan viedään orihit ja tammat, Niin orhit ovat liikaa; tamma kantaa Soturin orhinensa. CLEOPATRA. Mitä sanot?
Lapset asettautuivat jo syömään pienelle pöydälle, mutta vanhin poika kaipaili veistään. Olihan se sinulla illalla, mihinkä sinä sen nyt panit, sanoi Anna Liisa. Malinen kuuli keskustelun ja mitä kaivattiin. Vihasta puristetuin huulin astui hän pöydän luo ja nakkasi veitsen pojan eteen. Tuossa on nuoren rosvonoppilaan veitsi, on tainnut työpaikalle unohtua. Pojan kasvot sävähtivät punaisiksi.