Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Jos kerran häntä rakastat Josko? mitä tarkoitat? Epäiletkö? Etkö usko minun häntä rakastavan? ja Lauri tarttui Anteroa käsipuoleen ja puristi sitä niin, että koski. Uskon, tietysti uskon, kuinka en uskoisi, kun sen kerran itse sanot? Mutta mistä tuli suuhusi se jos? Panit siihen erityistä painoa. Enhän pannut, minä vain tarkoitin...
Miehet eivät näyttäneet olevan vähintäkään peloissaan, vaikka elokeksi tekikin vaarallisia käänteitä Esan kädessä. »Sano pois mutkailematta», alkoi Tamppilan isäntä, jonka tuo liinaharja hevonen oli ollut. »Mihinkä sinä panit sen mun hevoseni? Sinä sen kuitenkin otit, kun kerran tämän Hautalaisen hevosen tilaan jätit.»
Otan vaan Kuivalaisen kauppakirjat laatikosta ja menen paikalla. No mikäs saakuri ne on täältä vienyt? Häh! kysyn minä! Kuka ne vei? Noh sukkelaan paperit tänne, taikka ELVIRA. Mihin ne panit eilen? TEOFILUS. Tietysti tuohon laatikkoon. Ja missäs ne nyt ovat? Oletko ne polttanut puiden asemesta, vai! Olisikohan kauppakirjat olleet siinä sanomalehtien joukossa! Ei, kaikeksi onneksi! Etsi vaan.
Mene siitä sisuksinesi! Se hyvä. Mutta mihinkäs minä ne oikeastaan panen? SUSANNA. Hyvänen aika sentään. Mihin nyt joudun tuollaisen kykenemättömän palvelijan kanssa. Ihan olen armoton! Kyllä sitä on viikeri, sitä Enokkia kuitenkin. Nyt en löydä hampaitani mistään. Joka paikan olen etsinyt, mutta turhaan! SUSANNA. Sepä kumma? Mihin sinä ne eilen panit?
Kaapu käyty Karjalasta, Röijy saatuna Savosta, Kengät on Kemistä tuotu, Kukat kanssa Kainuhusta. Panit kouluhun kotona, Alle oppinsa asetti, Yksi saatteli sanoja, Toinen neuvoi nuottiloita.
Hän olikin saamaisillansa puheen päästä kiinni, kun Hyvärinen sotki sen: »Ka olisihan siinä pölkyssä ollut talon tupakoita... Mitä sinä omistasi panit!» »Samapahan tuo on!» murahti Antti ja painautui hautomaan kosimispuheen alkua. Syntyi pitempi vaitiolo. Lapset rähisivät. Emäntä asetteli niitä: »Ettekö te sikiöt ole siinä kunnollanne vieraan aikana!»
Melkein itkien sanoi hän äidille siitä, kun ei saanutkaan rahaa, että olisi riisiryynipuuroa saatu ja että hänellä oli ikävä isää. »No minne sinä nauhasi panit?» »Annoin niille pakanarouville.» »Mille pakanarouville?» kysyi äiti nauraen. »Joille tekin olette kutonut kangasta», ja Elsa selitti minkä taisi.
Tää huono vuos on narrillen, Kun viisaat hupsakoivat, Ja päästään älyn heittäen, Vaan narrej' apinoivat. LEAR. Mistä olet tuon laulurikkauden saanut? NARRI. Siitä hetkestä, setä, jolloin sinä teit tyttäresi äidikses; sillä kun heille vitsan panit käteen ja itse laskit alas housusi, niin He äkki-ilost' itkemään, Ma laulan surumiellä, Kuninkaan sokkona kun nään Ja käyvän narrin tiellä.
Hyvä alku ainakin! Menee kamariinsa. XIX:s KOHTAUS. Emma, Aili, Ahrén. Aili ja Ahrén tulevat. Miksi tämän oven lukkoon panit? En minä sitä kiinni pannutkaan. Herra luutnantti sen taisi panna. Vai niin. Kenen kanssa sinä puhuit täällä. Herra luutnanttihan se Rauhallisesti. Vai niin, vai niin. Minä jo ajattelin. Emma ottaa tarjottimen, menee. AHR
"Tiedätkö nyt varmaan, Magga, että sammaleet, jotka panit kätkyeesen, ovat kuivia?" kysyi äiti lappalaistytöltä. "Sen tiedän," vastasi tämä, ne ovat niin kuivia, niin kuivia ja hienoja, ett'ei sen parempia löydy koko Diljetunturilla." "Ja pienet porovasikan nahat, onko sinulla ne?" "Tässä on neljä poronvasikan nahkaa, tässä on höyhentyyny pään alle ja tässä on jalkapussi j.n.e."
Päivän Sana
Muut Etsivät