United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»En minä muista sinua niin pienenä», sanoi Jori. »Ensi kerran muistan nähneeni sinut, kun olimme Vimparin Aapon kanssa katsomassa Unkarin mustalaisia. Te olitte Ojanniemen Marin kanssa ja Aappo sanoi minulle nimenne.» Elsa katsoi utelevasti Joria silmiin. »Muistatkos sinä sitä?» kysyi Jori. »Muistan, veikkonen!» ja Elsa purskahti nauramaan. »Mitä sinä naurat?» kysyi Jori ja punastui.
»Mene veikkonen sinne omaistaloosi voin valmistusta oppimaan, onhan se kaikessa tapauksessa eduksi» kirjoitti Iida. »Jos sitten näkisit tarvitsevasi enempi oppia, niin eihän entinen ole esteenä. Jos taas tässä olisi tarpeeksi, niin sen parempi. Tämän mukavampaa tilaisuutta ei ole milloinkaan, ja tähän varmaan suostuvat vanhempasi, joiden tahtoa vasten lähteminen olisikin paha.»
"Onko sekin Aunukselaista?" virkkoi Paavo. "Pitkä lienee, veikkonen, matka sinulla tänne, kun olet virstan päässä aika miehistä", liitti Pekka. Mikko tunsi kasvonsa tulistuvan. Loukattu ylpeys, syytös valheesta ja heikkoudesta saivat hänessä veren liikkeelle. Hänen suonensa paisuivat, käsi tarttui tempoellen sauvaan ja huimasti kiljasi mies: "Pois alta, pelkurit!"
"No niin, Gawrilo Fedulitsh! Te luotatte siis häneen?" "Luotan." "No niin, tehän sen ymmärrätte paremmin. Mutta Eulampialla, tietäkääs, on luonne aivan sama kuin minullakin. Kasakin verta ja sydän taas kuin hehkuva hiili." "Onkos sulla, veikkonen, sitten semmoinen sydän?" Harlow ei vastannut mitään. Oltiin kotvasen aikaa ääneti.
Sampanja-pidot aamun valkenemiseen asti. Ole nyt taas pieni leivolintuseni, niinkuin tapasi on. Nora. Hyvä, hyvä, siksi kyllä tulen. Mutta meneppäs sisään ennalta; ja te myös, tohtori Rank. Kristiina, auta sinä minua, että taas saan tukkani laitokseen. Helmer. Vielä vai, veikkonen. Ei siinä ole muuta, paitsi tuota lapsimaista pelkoa, josta sinulle puhuin. Nora. No!? Rouva Linde. Lähtenyt maalle.
Kuules, veikkonen, puvustas päättäin luulisi sinun olevan meidän alamaisiamme, koska meidän valtaamme kuuluu koko Lystilän kansa, kaikenlaiset naamiomiehet sekä soittoniekat siihen luettuna. Mitä! onkos sulla kieli kammitsassa? Hän on viiniä vailla tarjotkaa hänelle pähkinällinen sekt-viiniä".
Ojamylläri ei lausunut sanaakaan, mutta hän nosti nenäänsä, vihelsi kerran, ja niinkuin salama lensivät vankkurit ja hevoset lapsiraukkaa kohden, joka hämmästyen astui tien viereen. "Odota, odota veikkonen", mietti Kirja-Tiitsu, "sinulle ystäväiseni panen vielä kirpun korvaan, josta et äkkiä pääse".
"Nevalaisen uppiniskaisesta pojasta olen kuullut jotakin, mutta en ymmärrä, mitä pahennusta perheelliset olot voisivat tuottaa sinulle, veikkonen." Yrjö kertoi nyt puoliääneen rovastille asian. "No, jopa oli hän rohkea, sen sanon", virkkoi Haerkepaeus. "Ja mitä harrastusta hänellä saattoi olla noin puuttuakseen sopimattomaan tehtävään?"
Tämä oli ensimmäinen vieras. Heti ensimmäisten tervehdysten jälkeen meni hän veljensä kanssa tämän kammioon, ja piippuun pannessaan sanoi kovasti ja naurusuin kuin ainakin: "Kuule, Mikko, mitä hullutuksia sinä taas olet aikonut? Mutta missäs tikut on? Ahaa, tuolla noin!" "Kuinka niin?" kysyi veli. "Niinpä niin! Teateriahan sinä aiot tänään pelata? Ei tule veikkonen mitään!
Vaan nytpäs näytetään, ettei se enää käy. Sanotaan: topp! entinen leikki on lopussa ja toinen leikki alkaa! Antaahan olla, ajan kulua! Tässä ehkä viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. Niin on käynyt maailmassa ennenkin. MIKKO. Sitä on Topra! Nyt kuulet, Matlena, olenko minä suotta kehunut miestä. MATLENA. Enhän minä veikkonen sitä väitäkään.