United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma heimon nostan, Prometheun kostan, ja valtasi vaipuvan tuhkaan ma pystytän toisen, mun mieleni moisen sua pilkkaan ja uhmaan ja uhkaan! Minä Hornasta tulen, kuin tuomio kulen, kuin rankaisuraippa ma laulan! Minut hellänä näki vain hellyyden väki, mut muilta ma katkaisen kaulan.
"Jumal'auta, narri, en ole hullu." Mutta muistatteko? "Ihmettelen, että teidän armoanne huvittaa mokoma mehuton raukka. Jos ette hänelle naura, on hänellä kapula suussa." Näin se ajan kieppova hyrrä tuo koston mukanansa. MALVOLIO. Tään kostan koko teidän joukkiolle. OLIVIA. Pidelty hänt' on kovin ilkeästi. HERTTUA. Jälessä menkää, lepytelkää häntä.
Veljeni tahtoi minua kiinni tavoittaa, mutta pakenin syrjään tieltä, sillä tiesin hänen minua nipistävän. »Kunhan suureksi tulen, niin kostan hänelle», ajattelin. Eräänä päivänä oli äiti käynyt talossa. Odotin häntä jännityksellä, sillä tiesin hänen tullessaan tuovan minulle jotain hyvää. Aika tuntui hyvin pitkältä, mutta vihdoin kuuli tarkka korvani äidin askeleet nummella.
Mutta kun ei mikään muuttunut hänen ympärillään, kohosi hän vihdoin ylös ja puristi nyrkkiään dervishille. Sinä lurjus! huusi hän. Miten olet uskaltanut kohdella tällä tavalla herraasi ja sulttaaniasi? Minä kostan sinulle nuo seitsemän vuotta, jotka olen saanut maanpaossa viettää! Seitsemän vuotta! Minä en käsitä mitä sinä sanot, armollisin hallitsijani, sanoi dervishi.
ALBANIAN HERTTUA. Minä elän, Gloster! Sun lempes kuningasta kohtaan maksan Ja silmäs kostan. Tule, ystävä, Ja kerro mulle, mitä muuta tiedät. Kolmas kohtaus. Ranskalaisten leiri lähellä Doveria. KENTIN KREIVI. Miks Ranskan kuningas niin äkkipäätä Kotihin läksi, tiedättekö syyn?
Vapaaherratar oli sen jälkeen muutaman päivän pysynyt huoneissaan, mutta Reeta oli huomannut, että hänen suunsa ja kasvonsa olivat turvoksissa". "Tuo roisto! Hän on lyönyt häntä! Minä pidän valani, minä kostan!
Hän oman mielen johdatusta seuraa. Mua kostonaatos yksin ohjailee. Se mua vie kuin myrsky purjehaahta. Ma pettäjälle tahdon opettaa, Min vaatii kunnia. Ma miekalla Häpeän kostan. Tahdon taistella. Maa Bersabasta aina Daaniin asti Niin kallis ei kuin Gileadin Ramot Nyt mulle ole; sillä sidottu On siihen kunniani. Kunniani!
Ei koskaan kirkasteta sitä miekkaa enää. Minä kostan sinulle, miehentappaja, orjan hengen, sillä hän oli sydämmelleni rakkaampi kuin isä, veljet, koti ja elämä. Sulhoni olet sinä surmannut, ja sentähden pitää sinun kuolla. Hän kohotti miekan ja työnsi sen Helgen sydämmeen. Verissään kaatui hän morsiusvuoteelle.
Mielipiteitten eroavaisuuden takia ei milloinkaan saa ryhtyä sellaisiin väkivaltaisuuksiin kuin hän oli ryhtynyt. Hävittänyt melkoisen osan omaisuuttani: 25 pennin edestä mustetta, vähilleen. Semmoinen menettely kostaa aina itsensä taikka kostan sen minä, jos satun paikalle. Kirjoituksestani en enää välittänyt.
On niinkuin repis kättä suu, siit' että Se tarjoo ruokaa. Mutta tyynni kostan! En enää itke. Jättää minut yöhön Tällaiseen! Virtaa, sade! Kyllä kestän. Tällaiseen yöhön! Goneril, Regan! Hyvän Ja vanhan isänne, jonk' aulis sydän Kaikk' antoi pois. Oi, tää tie hulluuteen vie! Ei, sitä kartan: enempää ei siitä! KENTIN KREIVI. Sisähän, herra hyvä! LEAR. Mene itse Ja rauhaas etsi.