United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellähän ei uhannut hänen henkeään ainoastaan myrskyt ja meri, vaan myöskin hänen päällysmiestensä pöyristyttävä julmuus. Sen hän tunnusti todeksi; mutta sitten hän alkoi ylistellä elämäänsä, kuvaillen miten hauskaa on astua maihin rahaa lakkarissa, tuhlata sitä kuin mies, ostaa omenia, kulkea nokka pystyssä ja hämmästyttää maanmoukkia.
Petrea oli hyvin onnellinen ja kepposet, joita hän aikoi tehdä ystävälleen assessorille tuolla anastetulla paperilla olivat nekin puolestansa omansa elähyttämään hänen elinvoimaansa mitä suurimpaan vilkkauteen. «Sydämmen kyllyydestä suu puhuu!» Petrea vaikutti ehdottomasti elvyttäen matkakumppaniinsa, niin että he huvittelivat viskelemällä omenia ja pääryniä vastaantuleville lapsille, jotka eivät siitä ensinkään säikähtyneet.
Joulupuu, oksissa punaisia omenia ja Espanjan pähkinöitä, tekee pitkiä varjokuvia kaikkialle, niin että puolihämärässä huone näyttää oikein kammottavalta.
Tämän vapaan iltapäivän oli Langen nuoriso määrännyt "Lauantaiyhdistyksensä" kokouspäiväksi. Näihin kokouksiin tulivat säännöllisesti Elma ja Stormbomin tytöt sekä väliin myöskin Vihtori. Silloin paistettiin omenia ja syötiin pähkinöitä suunnattomasti, ja kun lamppu sytytettiin, ottivat tytöt esille käsityönsä, jotka olivat aiotut joululahjoiksi kotolaisille.
Vigleif sai istua Gunhild'in kamarissa ja oppia kuinka voisi omenia varastaa tuomarin puutarhasta ja ajaa lampaat naapurin niitulle. Gunhild oli myös ollut avullisena kun hän laittoi linnunpelättimen, joka oli vaatetettu tuomarin rouvan näköiseksi, ja toimittanut että se tuli niin pystytetyksi, että se nähtiin tuomarin ikkunoista.
Ne olivat hyvin, hyvin pieniä, ja valkoiset vaatteet oli toisella ja toisella siniset ja kultahelmet kaulassa kummallakin, ja kun tarkkaan katsoi, näkyi niillä hienot valkoiset siivet hartioilla. Ne nakkelivat toisilleen omenia ja nauroivat.
WILLE. Vai niin. Jos saavat vielä tolkun. Minne panit sen? KALLE. Tuonne viskasin. WILLE. Viskasit? Oletko hullu! Minne? KALLE. En minä tiedä. WILLE. Mikä sinua vaivaa? Saitko selkääsi. KALLE. Anna minun olla. WILLE. Kas vaan. Minne viskasit? Kas! Olet sinäkin. Tule pois, älä huoli. Mennään torille omenia ostamaan. Kuuletko? Tule. KALLE. En tule. WILLE. Kas, kas.
Siinä ei ollut vähiä tavaroita joukko leivoksia, konvehtia, omenia, pähkynöitä, saksanpähkinöitä, rusinoita ja manteleja ja kaikki tämä Hagetorpissa, jossa ennen töin tuskin oli ollut joulupöytää ja ainoastaan pieni kuusen-näre, ei suurempi, kuin että sitä voitiin pitää kynttiläjalassa pöydällä. Tämä taasen oli saavissa se oli toista, kuin tuo tavallinen vähäinen huisku.
Astioissa oli missä voita, missä sokeria, omenia, munaa ja missä mitäkin, mikä oli ihanaa nähdä ja lie ollut hyvää syödäkin. Piika ei ollut huomaavinaan minua, tahi hänellä ei ollut siihen aikaa. Vaan suuri, pörrökarvainen koira, joka tuli piian jälessä, lähestyi heti minua ja tyysti nuuskien tarkasteli kantapäästä saakka niin korkealle kuin ylti siis leukaa myöten.
Ja jotta ne eivät itkisi hänen kuulemattakaan niinkuin eivät sitten itkekään hän jättää jäähyväistuomisikseen parhaat antimensa: milloin omenia, milloin viikunoita, milloin marmelaateja, joita ei koskaan muuten saa. Hän oli ensimäinen rakkauteni, sillä en luule, että on suurtakaan eroa rakkaudella, olipa se mitä lajia tahansa, kun se kerran on sitä oikeinta, sitä parasta.