United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Bruuno luisti kelkalla alas mäestä ja vei Elman mukanaan, Freedrik ohjasi Helkan kelkkaa, ja pikku tytöt huusivat ilosta, kun kelkat liukuivat semmoista vauhtia, että korvat suhisivat, ja pojat lensivät kuin lumipallot tehden kuperikeikkoja. Sillä välin Vihtori, Iines ja Meeri olivat koettelemassa luistinrataa, jonka havaitsivat olevan mainiossa kunnossa.
Nyt on Iines Stormbom taas hänen paras leikkikumppaninsa. Vanhako on Elma Broberg? kysyi Helka. Talvella täytti neljätoista; hänestä tulet pitämään, hän on oikein oiva tyttö, ja hänen veljensä Vihtori on myöskin oikein hyvä poika. Hän kaiketi tuli ylioppilaaksi menneenä vuonna?
Bruuno piti tarkkaa huolta voileipäpussista, ja Iines Stormbom, jonka oli määrä viettää joulua Elman kodissa, tarjosi ameriikkalaisia omenia. Freedrik luki päivän sanomalehteä, jonka hän oli ostanut asemalla, ja Vihtori pysyi tupakkavaunussa.
Isä istui etuhangolla ja Vihtori keskellä venettä. Lykätessämme veneen irti, varoitti Vihiori rannalla seisovaa äitiänsä ja sisartansa, ett'eivät meille toivottaisi "onnea matkalle", sillä se tuottaa aina pahan onnen.
Ajatelkaa, kuinka me olemme laiskotelleet, olemme vain haaveilleet täällä aikamme hukkaan sanoi Freedrik. Nuo toiset saavat nyt ottaa suurimmat kiitokset kaikesta. Mutta tämä on ollut hyvin suloinen hetki sanoi Gerda katsellen haaveilevasti ympärilleen. Nimitämmekö tätä paikkaa "unelmien kummuksi?" kysyi Vihtori, ja kaikki pitivät nimen erittäin sopivana.
Vihtori auttoi minua siimoja vavoista irroittaessa. Suuri oli hänen ilonsa muutamista antamistani onkimaneuvoista. Kun kaikki olivat järjestyksessä, joimme me erokahvet yhdessä.
Yhden täkyongen annoin kummallekin lapselle, että kalakippaan onkisivat joitakuita särkiä tämä on nimittäin ainoa Kankaisten järvessä löytyvä valkea kalalaji, sillä välin kun me isän kanssa hiukan nukahdimme sammalikolla, tuoksuavan havumetsän siimeksessä. Olimme ehkä tunnin nukkuneet, kun Vihtori herätti minut sanoen ison hau'en kauan aikaa yhdessä kohden jörröttäneen vedessä kallion vierteellä.
Sillä välin kun Vihtori teki tulta rannan kivikolle, valmistin minä aterian eräälle laakakivelle pitkällisen iltaruskon valaisemien puiden suojaan, jotka tuolle lämpimissä, vaihtelevissa värinvivahduksissa kimaltelevalle vedenkalvolle loivat pitkiä varjojansa.
Samassa pisti Heinonen tulta lamppuun, kun oli ehtinyt tulla niin pimeä. Pilkallinen ilme väreili vielä Vihtorin suupielissä. Hän tuijotti kattoon huulet pitkällään, aivan kuin aikeissa pilkoillaan viheltää omille ajatuksilleen. Heinonen sanoi vakavasti: Kyllä sinä, Vihtori, kosketat toisen tunteita liian, kuinka mä sanoisin, täydellä kouralla, raakamaisesti, tuota ... perhana... Minäkö?
Mutta vihdoin tuli tunnustus: Isälle on kasvanut niin kamala rahanhimo. Siihen vaiettiin vähäksi aikaa. Ota muualta maata, alotti Heinonen uudestaan. Kun se pitäis ottaa kokonaan velaksi, niin kuka sitä antaakaan, eikä se kannata. Vihtori huomautti: Miks' ei se kannata. Panet vain sielus takaamaan kapitalistille 7 % korkoa siitä, että saat luvan tehdä työtä ja nähdä nälkää.