United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elma erosi heistäkin – erosi nuoruutensa lemmitystä, joka oli suomenmielinen talonpoikaisylioppilas, vaan joka juopotteli kuin suurin osa ylioppilaista silloin. Valmiina maisterina melkein taantumushallitus riisti Elmalta viran ja leivän saannin karkoittaen hänet yliopistosta hänen asevelvollisuusvastaisen kiihoituksensa vuoksi. Silloin Elma antautui taiteelle.
HANNA. Muistelkaamme Niilon käytöstä tässä asiassa isääs kohtaan. ELMA. Me olkaamme kuitenkin tekemättä väärin. Olisko tämä vääryys ja synti? ELMA. Huomenna hän tahtoo kuulla päätökseni. HANNA. Ei, ei ole tämä synti eikä vääryys.
Ahaa! sä poikani jo Turusta Kotia ehdit. Mitkä sanomat Sielt' tänne kuuluu? ANTTI. Kuuluu kummia. ELMA. Ah! ANTTI. Sanomat on tuotu Saksasta: On kuninkaamme tehnyt sankartöitä Miesjoukkoineen juur ihmeteltäviä, On saanut voittoja ja kunniaa! On saanut voittoja ja kunniaa. ELMA. Vaan Niiloni on kätketty kuin helmi, Jonk' kalleutta kaipaa rintani!
Sen rinnoilla ma lepään, Jok' ompi sieluin hekuma ja autuus Ja josta elämäni, toivoin tulee. En ole kuollut, vaikka kuolla tahdoin; Oi, anteiks' anna, taivaan vallitsija! HANNA. Sä unijuomaa joit, et myrkkyä. ELMA. Nyt ymmärrän. Ja Tykoni on tullut? HANNA. Ja veljes Pauli myös. ELMA. Mun kaunis veljein, Sua tervehdin. PAULI. Mun sisareni armas! ELMA. En petollinen ollut Tykolleni?
Elma vertasi tuota Kustaa Mauritz Armfeltia, jota historiassa sanottiin maankavaltajaksi, niihin huimapäihin, jotka ajoivat Suomen itsenäisyyttä takaa vuoden 1906 kapinassa Viaporissa. Hän asettui Anjalan miesten kannalle ja halveksi koko Suomen silloista matelevaa virka-aatelia, joka uhrasi isänmaansa Ruotsin kuninkaan, Kustaa III:nen suosiosta.
Hesperian puistossa puhuu Elma. Hän kuvaa kansan tuskan, hän kutsuu miehet sankartyöhön. Hän lupaa naisten vaalivan taisteluissa kaatuneiden sankarien muistoa. Ja hän näkee sielunsa silmillä nuoren sinipukuisen tykkiväkiupseerin makaavan hurmeessaan. Samettitummien silmien loisto sammuu, lämpöinen ääni vaikenee, sydän ei enää syki. Elman ääni värähtää ja hänen sanansa ovat kuin kyynelsoittoa.
Vaan tiedänpä tään juoman uhriansa Ei liioin vaivaavan, vaan hellästi Kuin Unonen se silmät ummistaa. HANNA. Niin kuulin kerran isäs sanovan. ELMA. Oi isäin kova, armas kuitenkin! En kasvojasi nähnyt lähteissäni, Sun jätin jäähyväiset jättämättä Ja paisteess' illan koto kuumotti. HANNA. Senpä taidat toivoa, että kuolemasi nyt isäs joko pelastaa kuolemasta tai tekemästä murha-työtä.
Hän puhui lyhyesti Elmalle asiansa, että venäläiset vallankumoukselliset pyytävät hänen asunnossaan saada harjoittaa salaista akitatsioonia sotaväen keskuudessa. Elma katsahti vieraaseen. Kaksi tummaa silmää kohdistui vakavina häneen. Hän tarjosi kätensä slaaville ja sanoi: – Tulkaa! Venäläinen pudisti lujasti Elman kättä ja sanoi kevyesti kumartaen: – Kiitän.
Nuori oli hän silloin, minä nuorempi vielä; mutta koska hän oli lähtenyt, niin tunsin syvän kaipauksen povessani, enkä ole häntä tainnut unohtaa, vaan suloisuudella muistelen häntä alati. ELMA. Ja koska hän tulee, niin ottaa hän. sun kullaksensa. HANNA. Sitä en rohkene toivoa. ELMA. Toivo toki.
Taideteokset ja perintövitjat, kihlasormukset ja vaatteet myötiin. Kahden lapsen kera Elma muutti Helsinkiin – ottaen puutarhurinsa äidittömän kaksiviikkoisen lapsen vielä lisäksi huostaansa. Ainoa ystävä, joka Elmalle jäi, oli uskollinen naispalvelija. Ida, joka Elman kanssa jakoi viimeisen leivän ja välillä näki nälkää.