United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
«Hyvästi!» kaikui Petrean sydämmessä elämälle, mutta ennenkuin aavistikaan hän oli päässyt vaunuista ja seisoi ihan vahingoittumattomana pehmeässä kanervikossa. Assessorille ei käynyt yhtä onnellisesti. Kovan oikeaan jalkaan sattuneen kolauksen tähden oli hänen mahdoton suuritta tuskitta pysyä pystyssä.
Mieltäni pahoittaa, jos minä olen siihen syynä. HANNA, nostaa päänsä ja ojentaa kätensä assessorille. En itke. Te olette jalo mies, herra assessori! Lahjanne osoittaa, että rinnassanne sykkii kansallinen sydän. ASSESSORI, katsoen Hannaa silmiin. Te olette kummallinen. Kuka ei olisi kansallinen?
Hän sanoi onnistuneensa paremmin parantaessansa koiria kuin ihmisiä, ja sitäpaitsi olivat koirat paljon hauskemmat ja siivommat potilaat. Gunilla rouva kiitti ja oli erinomaisen mielissään tarjouksesta. Seuraavana aamuna hän lupasi lähettää Pyrhuksen assessorille. Kokoonnuttiin teelle ja hovimarsalkanrouva huomasi pian, että jokin asia oli perheessä nurin.
«Oi Jumalani!» huudahti Petrea ollen vallan suunniltaan. «Hän elää, hän elää!» «Kuka hän? Ken elää? Ei, nyt Petrea ei todellakaan ole oikein järjissänsä!» lausui assessori nousten. «Katsokaa! katsokaa, tässä!» huudahti Petrea vavisten liikutuksesta ja näytti assessorille rikkirevityn paperipalasen; »katsokaa! se oli tässä kirjassa!» «No, entä sitten?
Me kyllä voimme asua yhdessä sen sallin mutta huoneet jaetaan kahtia, me syömme erikseen ja olemme kaikin puolin vieraita toisillemme. Kas niin, tule nyt pois, Miili. MIILI. Mutta mamma katsopas nyt pappaa, kuinka hän kärsii AMELIE. Kärsiköön se on hänelle oikein FIINA. Tässä olisi sähkösanoma assessorille. Sähkösanoma! Se on tätiltä. Aivan oikein, se on Oulusta. Kuitatkaa joku.
Annan siis laskun ulosottomiehelle siinähän on vähän enemmän formaliteettejä mutta jos sillä tapaa sopii paremmin herra assessorille, niin en minä suinkaan Olisi muuten sanomattoman hauskaa saada palvella herra assessoria. Ehkä uskallan antaa korttini. Speditiooni, kommissiooni, Inkassotoimisto.» Minulla on kunnia! VILANDER. Halpa viinilasku! Kehtaavat jättää asiamiehelle ! SEITSEM
Petrea oli hyvin onnellinen ja kepposet, joita hän aikoi tehdä ystävälleen assessorille tuolla anastetulla paperilla olivat nekin puolestansa omansa elähyttämään hänen elinvoimaansa mitä suurimpaan vilkkauteen. «Sydämmen kyllyydestä suu puhuu!» Petrea vaikutti ehdottomasti elvyttäen matkakumppaniinsa, niin että he huvittelivat viskelemällä omenia ja pääryniä vastaantuleville lapsille, jotka eivät siitä ensinkään säikähtyneet.
Miksi kuvasit epäiltäviksi sen miehen pyrintöjä, joka kansan sivistystä täydellä todella harrasti, ja saatoit hänetkin rikokselliseksi? ASSESSORI. Sinä olet mieletön minä en vastaa tuollaisiin kysymyksiin. HANNA. Siksi että et voi. ASSESSORI. Mitä ai'ot tehdä? HANNA, vetää sormuksen sormestaan ja antaa assessorille. Erota sinusta. Se olkoon rangaistus sekä sinulle että minulle.
ASSESSORI. Niin, niin, en minä suinkaan tahdo ruveta teidän kanssanne kansan sivistyksestä kiistelemään! ROUVA. Te teette minulle hyvän työn, herra kanttori, jos pidätte seuraa assessorille sillä aikaa kuin minä pistäyn talouden toimissa. Isännättömässä talossa täytyy, näette, emännän itsensä liikkua joka paikassa. ASSESSORI.
FIINA. Siellä on eräs herra, jolla on asiata assessorille. VILANDER. Taas! Elä laske häntä sisään. Sano että makaan. FIINA. Se on hieno herra ja niin kohtelias. VILANDER. Kohtelias? Kukahan se on? No, antaa hänen tulla. Onko se assessori Vilander, jonka kanssa minulla on ilo puhua? VILANDER. Kyllä se minä olen. ASIANAJAJA. No, sepä hauskaa, oikein hauskaa!