United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä meillä on toisillemme sanottavaa, sen voi kuulla kuka tahansa. v. Te täällä? Mitä te täältä etsitte, armollinen neiti? En etsi mitään enää. v. Te etsitte onnellista, teidän rakkautenne arvoista miestä, ja löydätte kurjan raukan. Siispä ette rakasta minua enää? ja rakastatte jotakuta toista? v.
KAARLO. Sitä ei auta arvella mitenkään päin, me olemme vannoneet toinen toisellemme ikuista rakkautta papin edessä ja siitä ei enään pääse mihinkään. Vaikka ei meillä molemmilla olekkaan samoja mielipiteitä, olemme kuitenkin päättäneet kaikessa ystävyydessä mukautua toisillemme kelvollisiksi aviopuolisoiksi.
Me emme juuri mitään erityistä sanoneet, mutta äänessäsi oli hellyyttä ja katseessasi väriä. Ihmiset yhä meitä katselivat ja luulivat varmaankin meitä onnellisiksi. Ja emmeköhän olleetkin? Me emme virkkaneet toisillemme mitään siitä, että oli hääpäivämme, mutta me molemmat sen tunsimme ja tiesimme sitä ajattelevamme. Se oli kuin viiva vedettynä kaiken sen alle, mitä puhuimme ja teimme.
Minulla, yhtä vähän kuin hänen valistuneella äidilläänkään, ei olisi mitään sitä vastaan, jos me vain olisimme vakuutetut, että se olisi onneksi hänelle. Mutta juuri siinä me epäröimme, sillä jos me joskus elämässämme olemme toisillemme jonkun totuuden sanoneet ja usein vallan vasten tahtoamme sellaisen toisissamme havainneet, ei se koskaan ole ollut onneksi meille eikä varsinkaan minulle.
Vaan ehdoksi panen sen, että kaiken eromme ajan olemme aivan kuin kuolleet toisillemme, kirjevaihtoon ei saa ryhtyä kummaltakaan puolen; koetuksen tulee olla läpeensä täydellisen..." "Ja tahdot minua vastaamaan nyt heti", kuiskasi Gabrielle, kun Robert oli vaijennut ja, vihdoin liikutuksen valtaamana, istahti tuolille ja peitti kasvot käsiinsä.
Tiesiväthän ne, kun toiset sanoivat, ja sitten kirjoitettiin kirjeitäkin toisillemme. Kirjeitäkin? ihmetteli Aliina. Eikö siitä oltu vihassa? Salaa kirjoitettiin. Vaikka kohta, en minä vaan uskaltaisi. Osaatkos sinä kirjoittaa? Hyvin huonosti. Eikö sinua ole käytettynä kansakoulussa? Eivät ole käyttäneet. Ennätäthän sinä vielä. Pyri tänä talvena, kehoitti Hilja.
Sitte vastasi hän: "Sinä iltana, josta puhuitte, lupasimme toisillemme vaan lapsiahan silloin vielä molemmat olimme että aina rakastaisimme toinen toistansa, kuin siihenkin asti, nimittäin niinkuin siskokset ikään". "Me lupasimme enempääkin", sanoi upseeri. "Aivan oikein.
"Niin vainenkin, pitihän meidän sanoa toisillemme Lailasjam ja Ingasjam", sanoi Inkeri. "Kiitos itsellesi viimeisestä, poroista ja somasta turkista, jonka minulle lähetit. Mutta etkö tervehdi veljeäni. Etkö enää tunnekaan tuota 'pahaa Daroa?" Laila ojensi hänelle kätensä hymyillen, joka ei suinkaan osoittanut vihaa, vaan pikemmin iloa jäälleen-näkemisestä.
Kuultuamme, että teidän nyt pitää lähteä sotaan ja se tieto levisi ukkosen tulen nopeudella ympäri kaupungin sanoimme näin toinen toisillemme: Nyt lähtevät meidän nuoret ystävämme sotaan, sotaan meidän kaikkien yhteisen äitimme kotimaan edestä. Me naiset emme kelpaa sotureiksi, mutta ehkä tuo ilahuttaisi meidän nuoria ystäviämme, jos menisimme rantaan heitä saattamaan.
Miesten astuttua rannalle sanoi kapteeni: Sinun on heti auringon noustua oltava Tukholmassa. Näillä seuduin et millään ehdolla saa näyttäytyä, ja toistaiseksi olemme ventovieraat toisillemme. Paperisi ovat kunnossa. Sinä jäät talveksi pääkaupunkiin ja odotat minun käskyjäni. Ensi kesänä työskentelemme taas yhdessä. Ruys oli istautunut rantakivelle.