United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta nuoriso, Laila, Inkeri, Mellet ja Lind eivät menettele yhtä vakavasti. Näyttääpä siltä, kuin ei asiasta heidän kesken tulisi muuta kuin leikkiä ja kurintekoa. "Pyydäppäs minulle poro, Mellet", sanoi Inkeri, "minä koetan lypsää."
"Se ei käy päinsä," sanoi Jaampa, "virta on liian syvä, mutta jos olet kiltti tyttö, Laila, niin toimitan kuitenkin kilin sinulle." "Tuo se meille, Jaampa kulta!" huusivat molemmat. Jaampa otti suopunkinsa, kääri sen lenkille ja varmalla kädellä hän viskasi silmukan kilin kaulaan, ja loiskis, se putosi veteen ja oli tuokiossa toisella rannalla.
Mellet on nainut Jaakon Ingan ja Laagjella on nyt pojanpoika, joka kantaa hänen nimeänsä ja on nyt hänen lohdutuksensa ja toivonsa." "Oletko ollut sittemmin Garnäsissä, kun me sieltä läksimme?" "Laagje ja minä tulimme tänä keväänä Ravdosjärvelle poronemme. Halusimme nähdä lapsuutemme seutuja ja tahdoimme myös nähdä sinut, Laila. Läksimme siis eräänä päivänä Garnäsiin sinua tapaamaan.
Ne olivat kaikki suurempia eli pienempiä raideja eli poroseurueita, 10-20-30 elukkaa kussakin, sidottuina toinen toisensa jälkeen, reki perässään, jotka kaikki olivat matkalla Karasjoelle, ja myöhemmin päivällä ajoi raide toisensa perään markkinapaikalle. Toisena markkinapäivänä tuli myös Laagje, hänen puolisonsa, Jaampa, Mellet ja Laila kolmella kymmenellä porolla muhkeasti ajaen paikalle.
Kun Laagje oli tullut kotiin ja hänen väkensä oli syönyt iltasensa, sanoi hän Lailalle: "Lapsi, ota kirja ja lue siitä meille!" Laila otti kirjan ja istui lieden ääreen keskelle telttiä, ja kaikki keräytyivät hänen ympärilleen paljastetuin päin.
Kiitoksia, kiitoksia, sinä et ole paha!" Laila juoksi raamatun kanssa ulos aittaan, jossa tapasi vanhempansa. "Katsokaa," huusi hän, "minä olen saanut suuren kirjan, raamatun, jossa on monta kuvaa." "Lapsi," sanoi Laagje, "kuka sinulle sen on antanut?" "Inkeri, kauppiaan sisar, antoi sen minulle." "Ilmaiseksiko?" "Aivan ilmaiseksi." "Sinun pitää viedä se hänelle takaisin."
Hänen täytyi siis mennä tavallisessa valkoisessa sarkajakussaan ja pienessä punaisessa lakissaan. Laila ei tiennyt, että hän juuri tässä puvussa oli somin tuon suuren, voimakkaan Daron silmissä.
Jumalan sanasta!" sanoi Laagje, kun tyttö oli lopettanut. Ja niin luki Laila monta kertaa muulloinkin ihmisille, jotka tulivat pitkien matkojen päästä kuulemaan Sanaa omalla kielellään.
Sykkivällä sydämellä läheni Jaampa lapsen sänkyä, kumartui ja katseli tuota nyt laihtunutta ja riutunutta lasta, joka niin usein oli huvitellut häntä iloisella naurullaan. "Laila", sanoi hän hiljaa, "Lailasjam, gulakgo?" Lailaseni, kuuletko?
Voi kuinka makea se on, huudahti Jaampa. Mellet ja Laila kävivät sittemmin yhdessä ansoja kokemassa ja tulivat usein kotiin, kummallakin lintukimppu selässään, hiihtäen kilpaa mäkirinteitä myöten telttejä kohden. Laila oli sekä kaunis että hyvä lapsi, jolla oli hyvä sydän, ja hän ynnä Mellet olivat ylimalkaan hyvät ystävät.