United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maijaliisa oli todellakin kaunis tyttö ja oli hän jotakuinkin yhdenikäinen minun kanssani. Hänen kasvonsa olivat pienet, pyöreät ja heloittavat ja nenänsä mitä somin pikkuinen tylppönenä, huulensa punaset ja täyteläiset, silmänsä ruskeat ja pirteät. Kaikissa liikkeissään liikkui hän sivakasti ja viehättävästi ja käytöksensä oli aina reipas ja hilpeä.
Mutta mikä missäki olisi somin, sitä ei aina käsitä ajattelemallakaan ja miettimällä; välistä sattuu, välistä taas pitää monenki paikan jäädä vähemmin valmiinnäköiseksi.
Ja siten olin johtanut puhelun onnellisesti kiitollisempaan keskusteluaineeseen, jossa ei meillä ollut eroavia mielipiteitä. Sillä että pikku Rudolf oli somin, omituisin ja ikäisekseen kehittynein lapsi maailmassa siitä olimme molemmat yhtä mieltä. Päätin kuitenkin seuraavana päivänä mennä jalkojenpesemis-juhlaan.
Hänen mielestään Selma siinä leningissään oli kaikkein somin, sen vuoksi hän välttämättä tahtoi saada sen hänelle kuntoon täksi päiväksi. Itse ei Selma siitä ollut milläänkään. Yhden tekevä hänestä, jos olisi pannut vaikka ruskean leninkinsä. Mutta Anni ei sitä hyväksynyt. Sinisen hänen täytyi panna, välttämättä sinisen. Hän sen kyllä korjaisi ja laittaisi. Selma saisi olla aivan huoletta.
Ja sieltä hän tarkasti Sannia, joka taas iloisesti jatkoi puhetta Körnerin kanssa, aivan kuin ei sitä mikään olisi keskeyttänytkään. Voi kuinka se Siiriä harmitti. Hän tällä haavaa melkein vihasi Sannia, eikä voinut kuitenkaan silmiään hänestä ottaa. Kauniimpi, kauniimpi, kauniimpi kuin koskaan ennen hän oli. Tuo sininen puku somin maailmassa.
Ei, Edit, en tahdo olla frakissa, kun muut ovat arkipuvussa. Katso, katso, tuolla perällä on mitä somin samettitakki. Sen otan minä. Soma se onkin, toistivat toisetkin. Mutta kuka saa sitten frakin, tämän kauniin muodikkaan frakin? kysyi Edit, näytellen tuota juhlallista vaatetta. Planchette! Planchette!
Sotamarski, sotamarski, Ei oo muuta haastamista, Häpeä kun urhot viitsii Haastellakaan tuommoisista." Sotilaan poika. Isäni nuor' olj sotamies, somin mi löytykään, Jo varhain tuli mieheksi ja pyssyyn tarttui hän, Maailmans tie olj kunnia, Hän seisoi seisten riemussa, Veressä, kylmäss', ruuatta; Isäni mun olj hän.
Hän katseli ennen tuntemattomalla hyväntahtoisuudella vastaantulevia ihmisryhmiä ja kun joku ihmettelevä silmäys kiintyi Paulan sievään muotoon, ailahti hän ilosta. Niin, hän oli todellakin maailman somin pikkutyttö, siitä oli tohtori aivan varma, ja niin luottoisesti kun hän piti pikku kätöstään hänen suuressa kourassaan. Isä! Mikä sitte, Paula?
Mä' istuin lintuin luona huoneessain Ja heinää annoin niille armahille, Ja häkin ovi oli selällään; Kun juuri juttelin ma pienosille, Niin somin lintu lähti lentämään. Tavoitin kiini häntä laattialta, Onnettomuudeks' auk' ol' akkunain En kertoa voi sulle kauhuain! Niin ulos lintu lens'. En kuulla malta! AINA. Mun silmäin seuras hänen lentoaan, Hän lensi tuohon tuomeen istumaan.
Hänen täytyi siis mennä tavallisessa valkoisessa sarkajakussaan ja pienessä punaisessa lakissaan. Laila ei tiennyt, että hän juuri tässä puvussa oli somin tuon suuren, voimakkaan Daron silmissä.