United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Neljäs kohtaus. Kilpi. Liisa. Vaan sanos, mitä tämä merkitsee? LIISA. Oh, lapsi kasvaa, hammas karkenee; Niin sananlaskussakin lausutaan. KILPI. Sä puhut jonnin joutavata vaan! LIISA. Laps' on jo neitoseksi kasvanut. KILPI. Neidolle tuhmuuksia neuvonut Oletkin sä vaan, tuhat tulimainen. LIISA. Ainanne on kun kirja avonainen. Kovista käskyistänne poikennut Ett'en mä ole, tulee kohta ilmi.
NIKOLAUS PIISPA. Kaikki he pelkäävät; sen uskallan vannoa! Tuolla pöydällä on iso kirja, sinetti päällä; anna se minulle. PIETARI.
Nyt annan peukaloni mistä tahansa, kun armollinen rouva oli niin suopea, että vapautti minut tuosta kauheasta frakista! 1600- ja 1700-LUVULLA PIENOIS-KULTUURIKUVIA RAUMAN KIRKOSTA 1600- ja 1700-luvulla Myönnämmehän kaikki, ettei kirkonarkistossa oleva vanha käsinkirjoitettu kirja ulkomuodoltaan ole miellyttävä.
Tuo risti on meidän ainoa kuvamme, tuo kirja sisältää Kereemme ja Eleusiksemme salaisuudet. Hyveemme? se on meidän elämäämme! Rikollisia olemme kaikki olleet; kuka meitä nyt voi jostain rikoksesta syyttää? Meidät on kaste entisestä pessyt. Mutta mikään ei ole omaa ansiotamme; kaikki on Jumalan.
Kaikki, mitä minä siitä löysin, kun palvelustyttöni antoi sen minulle, olet sinäkin siitä löytävä: rauhaa, toivoa ja siunausta, jota ei voi kuin sanella." "Voi, tuo tämä kirja minulle, jos sinulla on semmoinen", lausui Helena. "Elämäni ainoa tarkoitus ja toivo on saada hänestä jotain tietää."
Täytyisipä kirjoittaa kokonainen kirja, joskin tahtoisi huomauttaa vaan pääjuonteen, kuinka yksityisten ihmisten omalla vaikutusalallansa tulee osoittautua Kristuksen apulaisiksi. Etupäässä tulee niiden, joilla on muita alamaisinansa, hyvin muistaa korkean kutsumuksensa. Monta kaunista esimerkkiä on siitä, mitenkä kristillinen upseeri voi vaikuttaa sotamiehiinsä.
Oi! luulin, ett'ei kristittyä luomaa Niin suoraa, vilpitöntä ollut toista; Hän oli kirja, johon sieluni Salaiset miettehensä piirsi kaikki; Vikansa niin hän hyveen kiiltoon peitti, Ett' ottamatta lukuun julki-syytään, Tarkoitan suhdettansa Shoren vaimoon, Ei moitteen tahra häneen pystynyt. BUCKINGHAM. Niin, niin, hän oli liehakoivin luikki, Kavalin mies, mik' elänyt on koskaan.
Hän oli muutamalta koulukumppalilta saanut tietää että hänen opettajallansa oli erinomaisen oivallinen Washingtonin elämäkerta. Saada tuo viehättävä kirja lukeakseen, kas se tuli nyt olemaan hänen toivojensa tarkoituksena. Hän läksi sentähden opettajansa luokse ja pyysi saada sitä lainata.
Onko mahdollista, että sellainen ihminen on todella elänyt siis? Kuinka on mahdollista, että hän vieläkin on niin vähän tunnettu oikealta opiltaan ja inhimilliseltä olemukseltaan? Näin käy ymmärrettävämmäksi meille myös Maria, tuo pieni, siro kirja, joka aikoinaan herätti niin ansaitsematonta suuttumusta.
Kirjan kannella oli vähän tomua, jonka Paavo pyyhkäisi pois. Tätä tehdessään katseli hän taas Hiljaan, mutta ei puhunut mitään. Hilja punastui, sillä hän tiesi, että kirja oli monta aikaa ollut viljelemättä.